Pages

maanantai 29. syyskuuta 2014

Vanttuut vai tumput...

Lapseni puhuu tumpuista, minä vanttuista. Lapseni on elänyt lähes koko ikänsä Pirkanmaalla, kun taas minä olen elänyt ensimmäisen puolikkaan tämänhetkisestä elämästäni Satakunnassa. Murre-eroja.

Lapsi pyysi siis neulomaan tumput, kun säät viilenivät. Minäpä tein sitten työtä käskettyä, ettei ainokaiseni sormet jäädy kylmillä ilmoilla.





Malli: Oma
Lanka: Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK
ja Lang Yarns Novena
Puikot: 3,5 mm



Molempia lankoja oli jäänyt aiemmista projekteista, joten kaupoille ei tarvinnut lähteä. Turkoosi Novena toi tumppuihin mukavasti särmää, ikuisen harmaan rinnalle. Lapsi oli tyytyväinen tuotokseen, vaikka kommentoikin tumppujen näyttävän jättiläissuurilta. No, niitä pitävät kädetkin ovat vuosien varrella hieman kasvaneet...





Eivät nämä varmaan kauden viimeisiksi jää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Saattavat siis unohtua jonnekin... Toisaalta haluaisin neuloa itselleni sellaiset ihanat fair isle- lapaset. Eli tästä voi päätellä, että lapasflow'kin olisi saavutettavissa. Rankalla harjoittelulla. Ei tässä kuitenkaan kannata lähteä vielä suuremmin huutelemaan, voi hyvin olla, ettei niitä lapasia vielä tänä vuonna itselle neulota. Lapsi nimittäin heitti uuden toiveen, joka melkein kaatoi äiti-ihmisen. 

"Voisit neuloa mulle villapaidan."
"Whaaat... Millaisen?"
"No, sellaisen perusvillapaidan. Ne on lämpimiä. Voisin pitää sitä ja t-paitaa takin alla talvisin."
"Okei."

Tässä vaiheessa suurinpiirtein hyperventiloin nojatuolin nurkassa, enkä pystynyt enää sanomaan mitään. Mitä ihmettä. Onkohan se nyt jotenkin aikuistunut ja tajunnut, että villa on parasta, mitä maa päällään kantaa? Onko sillä nyt joku sairaus, jonka oire on vilun tunne? Miten mä ikinä saan jonkun L/XL-kokoisen villapaidan valmiiksi? Sen pitää kuitenkin olla musta tai harmaa, ja pelkkää sileää... Miten tästä edetään? 

Olen sittemmin selannut Ravelryä paniikissa etsien jotain perusraglan-ohjetta, jota ei ainakaan tehdä fingering-vahvuisesta langasta. Väristä ei olla vielä juteltu. Neulon nyt ensin vähän kauluria ikään kuin sulatellakseni tätä. On se vaan ihanaa, ja siksipä minun on tartuttava härkää sarvista. Once in a lifetime opportunity. En mä voi tätä mahdollisuutta laiskuuttani sössiä. Mä neulon sen paidan. 

Johtopäätös: "Tumpuista on yllättävän lyhyt matka villapaitaan..."





9 kommenttia:

  1. Hehee, aikas ihana tilanne sulla :) . Olen omille muksuille silloin tällöin yrittänyt vihjaista, että eikös semmoinen villapaita tai -takki olis aika kiva, jooko? Vielä ei suurempaa innostusta ilmassa ole havaittavissa, eli odottelen tuota kasvamista vielä ja villan ihanuuden ymmärtämistä. Ja oikein kivat lapaset :) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Lapsi on aina ollut sellainen hikipää, ettei vauvanakaan voinut ajatella mitään villanuttuja ilman että vaunuista sai nostaa likomärän lapsukaisen. Näin tämä sitten kääntyy...

      Poista
  2. Mitäs sanoisit, Krisse, tästä: http://www.ravelry.com/patterns/library/cobblestone-pullover? Otatko KALina mun kanssani? Ajattelin pykäistä tuolle siipalleni villapaidan kohta kymmen vuotisen yhteiselon kunniaksi. Debbie Blissin Luxury Tweed Aran voisi toimia, ja valmista tulisi alta aikayksikön. Ja hei, hiukka hienot tumput! Mun eteläpohjalainen mummuni puhui rasoista. Semmoisetkin vielä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ehdottomasti KAL! Huippua. Nyt voidaan kirittää toinen toisiamme ja juhlistaa sitten paitojen valmistumista jollain mielettömällä spektaakkelilla. :D Mun pitää tulla asap valitsemaan lankoja, Luxury Tweed Aran vaikuttaisi ihanalta, pitää vaan tsekata värikartta, kun teini on "melko" tarkka.

      Poista
  3. Porttiteoria lapasista villapaitaan, siis. :D Hienot tumput. Varmasti tulee komea villapaitakin. :)

    VastaaPoista
  4. Superkauniita lapasia! Inspiroiduin.

    Tuota villapaita-asiaa vähän pelkään; itselleni jaksan tehdä, mutta että muille. Iik. No, onneksi mies ei sellaisia toivo eikä lapsikaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Täällä on oma äitini neulonut miehelle villapaidat ja teini ei ole moisia ennen halunnut, joten ei ole itse tarvinnut. Siksi tämä tulikin ihan puskista... Vähän niinkuin faksi pääministerille. :D

      Poista
  5. Ihanaa, kun lapset alkavat arvostaa äidin neulomuksia, ja tottahan äiti lapselleen neuloo vaikka makuupussin, jos lapsi vain kauniisti pyytää! :)
    Tuo KAL kuulostaa innostavalta!

    VastaaPoista

 
Blogger Template By Designer Blogs