Ei mitään uutta länsirintamalta...

Kyllä. Neuloin toisetkin Nalle-sukat ja jatkoin sitten Schnee- takkiani. Täällä ei siis tapahdu mitään neulemaailmaa mullistavaa. Kouluprojektit ovat lievästi sanottuna haastavia, joten aikaa neulomiseen ei työn ja opiskelun ohessa kovinkaan paljon jää. En ole päässyt vuoden vaihtumisen jälkeen yhtäkään kertaa Kerän neuletapaamiseen. Enkä Martinaan. 

Nämä sukat liittyvät yhä tuohon inventaarioon yhdistettynä miehen työkavereiden kulovalkean lailla leviävään akuuttiin sukkatarpeeseen. Pelastin siis taas yhdet 45 koon jalat paleltumiselta, ja varastoon jäi enää viininpunaista ja valkoista Nallea. Useamman vuoden tauon jälkeen, Nalle tuntui... yhä Nallelta, säikeistyvältä sekä muoviselta. Näistä on hankkiuduttava eroon. Jos nuo valkoiset värjäisi niin niistä voisi neuloa sukat vielä jollekin ei-asiaan-vihkiytyneelle. Esimerkiksi miehelle.

Raitaosuudet ovat Lang Yarnsin Novenaa. Lukuisista Rikke-pipoista jääneitä kerän loppuja. Kustannustehokas neuloja siis täällä vaan hei. Pysyy raaka-ainekustannusprosentti per työ kurissa, kun käyttää kaikki langan loput. Esimerkiksi tuota harmaata Novenaa jäi 15 cm:n pätkä viimeisen raidan jälkeen, joten kyllä kai tässä voi taputtaa itseään selkään. Ja piipahtaa Kerässä.

Kirjoitin viimeksikin niistä maltillisista lankavarastoistani. Ohessa todistusaineistoa, ettei jää ihan puheiden tasolle.

1. Villalangat, joissa alpakkaa, silkkiä tms.
2. Sukkalangat + 3 vyyhtiä Amsterdamin tuliaisia
3. Puuvillalangat
4. Villalangat

Off topic. Kaappi sijaitsee Pojan huoneessa ja ovessa on nähtävissä hänen varhaistuotantoaan.

Lankakoppa neulomistuolini vieressä. Tässä siis on kulloinkin puikoilla oleva projekti lankoineen sekä muutama kerä edellisistä odottamassa puikoille tai kaappiin pääsyä. Maltillista sanoisin. Kolmion rajalliset säilytystilat edellyttävät melko tarkkaa varastoseurantaa. 

Ihanaa talvipäivää teille lukijat! Sinne isojen tai pienten lankavarastojen äärelle. 
Pääasia on kuitenkin neulominen. 

Inventaarion tulos

Vuoden vaihteessa tehdään useassa yrityksessä inventaario. Varaston arvo on hyvä saada kirjattua ylös. Näin täälläkin tehtiin. Viime vuonna en ostellut lankaa ostamisen ilosta, ainakaan kovin usein, vaan useimmiten tiesin jo ostaessani, mitä langasta syntyy ja minkä verran lankaa tulee jäämään. Yleensä ei kovin paljon, vajaita keriä kuitenkin. Tästä syystä lankavarasto ei ole suuren suuri. 

Kaapissa kylläkin on pyörinyt jo vuosia esimerkiksi Nalle-lankaa muutama kerä. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat, neuloin Nallesta raitasukat miehen työkaverille, jonka varpaat palelevat työmaalla. Raitaa ja joustinta, valmistuivat lentokone- ja automatkojen aikana. 

 Perussukka 60s

Lanka: Novita Nalle 110g

Puikot: 3 mm

Kaapissani alkaa olla jo huolestuttavan tyhjää. Toisaalta siellä on myös muutamia saatuja keriä, joista ei tule syntymään ikinä mitään, mutta en nyt roskiinkaan raaski heittää. Ihmisillä on taipumus kuvitella, että paljon neulova neuloo vaikka paalinarusta, kun niin tykkää neuloa. 
Kierto on siis saatu ideaaliksi. Ostetaan vasta, kun tiedetään niistä neulottavan jotain. Pieni käsivarastohan on pakko pitää jo ihan logistisista syistä. Kerä ei ole aina auki, eikä verkkokaupoista saa tunnin varoitusajalla inspiraation iskiessä lankaa kotiin. Onneksi. Joskus on ihan tervehdyttävää miettiä yön yli todellista tarvetta. 

Raitavimma ei ole siis mennyt minnekään. Vieläkään. Schnee on yhä puikoilla, muutamaa senttiä vaille resorin aloituksesta... Nyt on vaan sukkien tarve niin akuutti, että tehdäänpä toinen pari Nalle-sukkia toiselle (kateelliselle) työkaverille. Ja sukkakudin  mahtuu laukkuun huomattavasti paremmin kuin Schnee. 

Niin se matkan syy. On ylläolevassa kuvassa. Meidät siis vihittiin 17 vuoden seurustelun jälkeen. Ei voi kai kovin impulsiiviseksi syyttää. Onnelliseksi joka tapauksessa voi. Jos 17 vuoden jälkeenkin on täysin varma, niin voi kaikella todennäköisyydellä olettaa olevansa loppuelämänsäkin. 

Häämatka oli siis kahden yön reissu Amsterdamiin. Voisin asua siellä ympäri vuoden. Syödä luomuruokaa, pyöräillä, ulkoilla ja neuloa. Paratiisi. Kävelimme kolmen päivän aikana 45 kilometriä. Ostoksia ja hyvää ruokaa. Juustoja, leivonnaisia. Kävin myös ihanassa lankakaupassa, stephen+penelope,  ja ostin itselleni tuliaisia sekä tapasin Stephen Westin. Stephen siis asuu nykyään Amsterdamissa ja työskentelee kaupassa yhdessä Malian, omistajan, kanssa. Livenä yhtä aurinkoinen persoona kuin mitä oletinkin.

Tuliaislankoista tulee jossain vaiheessa huivi. Ainaoikeaa ehdottomasti. Quince co:n Tern, 75% villaa ja 25% silkkiä, fingering-vahvuisena. Ei voi epäonnistua. Vai mitä?

Täydellisen neuleen metsästys

Missioni on löytää täydellinen neulemalli. Westbourne on jo aika lähellä sitä, mutta aina kannattaa neuloa lisää, jos kuitenkin löytyy joku vielä parempi malli. Ehdokkaaksi pääsi Leila Raaben suunnittelema Stasis Pullover. Langaksi valkoitui tietenkin Isagerin Alpaca2, koska se on tällä hetkellä ehkä paras fingering-vahvuinen lanka neuleisiin. Kulutuksen kestävyydeltään se on erinomainen, kesällä valmistunut Westbourne on ollut tavattoman suuressa käytössä, mutta ainoastaan kainaloissa on pientä huopumaa.

Malli: Stasis pullover

Puikot: 2,75mm, 3 mm ja 3,5 mm

Lanka: Isager Alpaca2 yht. 255g

Lankavalintaan vaikuttaa suuresti myös se, että Kerä tuo maahan Isagerin lankoja. Tuskin olisin muuten ikinä edes tutustunut koko lankamerkkiin. Ja on tietenkin äärimmäisen houkuttelevaa päästä, mitä pikimmiten uuden kuorman saapuessa ihailemaan värejä. Ja tekemään valintoja.

Yllätin itseni neulomalla petroolin sinisen neuleen. Tai ylipäänsä sinisen. Pitkään jatkuneen harmaan kauden (joka ei tosin ole poistunut minnekään), on ihan mielenkiintoista huomata, että kyllähän sininen sopii minulle. Ei tosin kirkkaansininen tai vauvasininen, mutta petrooli ainakin. Olen siis valmis poistumaan silloin tällöin mukavuusalueeltani, melko avartavaa.

Olin joulun pyhät vapaalla ja koska alla oli melko raskas työputki, aika kuluikin pääasiassa neuloen. Syöden, juoden ja neuloen. Neule valmistuikin tapaninpäivänä ja pääsi heti pingotukseen. Neuloin ja pingotin hihoihin hieman ekstramittaa, koska minulla on ehkä keskivertoa pidemmät raajat. Sellaiset hihat, jotka ovat jotain väliltä 3/4 ja normaali, ovat oikeasti ihan suosta. Trust me. Tässä neuleessa on ylipitkät hihat, koska pidän ajatuksesta, että voin viileinä kesäiltoina vetää tämän ylleni, eikä ranteenikaan palele. Tai, että keväällä nahkatakin hihasta saa näkyä lämpöinen neule.

Malliltaan tällainen pusero ei ole mitenkään slimfit, mutta mielestäni kaarroke on onnistunut ollakseen kaarroke. Ei siis mitään suuria pusseja kainoloiden alla tai muuta epämukavaa. Varsin onnistunut neule, joka lunasti paikkansa vaatekaapissani välittömästi. Ei täydellinen, mutta melko korkealla omassa luokassaan. Podium-paikka sanoisin.

Niin ja vuosikin vaihtui! Monessa blogissa on esitelty vuoden aikana tehtyjä projekteja, mutta mä passaan. (En siis jaksa tehdä mitään kollaasia) Ei niitä kukaan kuitenkaan jaksa lukea, ja Ravelrystä löytää kaikki, mitä puikoilta on viime vuonna valmistunut. Siis jos kiinnostaa. Minä sen sijaan jatkan metsästystä. Seuraavana vuorossa Suvi Simolan suunnittelema Schnee.

Oikein lämpöistä ja neulerikasta vuotta teille lukijoille! Minä lähden tästä pikapuoliin toteuttamaan yhden unelmani ja huomenaamulla hyppään Finskin siiville. Viidestä vapaasta voi kolme vietttää ihan mainiosti Amsterdamissa. See ya.