Pages

perjantai 16. tammikuuta 2015

Inventaarion tulos

Vuoden vaihteessa tehdään useassa yrityksessä inventaario. Varaston arvo on hyvä saada kirjattua ylös. Näin täälläkin tehtiin. Viime vuonna en ostellut lankaa ostamisen ilosta, ainakaan kovin usein, vaan useimmiten tiesin jo ostaessani, mitä langasta syntyy ja minkä verran lankaa tulee jäämään. Yleensä ei kovin paljon, vajaita keriä kuitenkin. Tästä syystä lankavarasto ei ole suuren suuri. 

Kaapissa kylläkin on pyörinyt jo vuosia esimerkiksi Nalle-lankaa muutama kerä. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat, neuloin Nallesta raitasukat miehen työkaverille, jonka varpaat palelevat työmaalla. Raitaa ja joustinta, valmistuivat lentokone- ja automatkojen aikana. 

 Perussukka 60s
Lanka: Novita Nalle 110g
Puikot: 3 mm


Kaapissani alkaa olla jo huolestuttavan tyhjää. Toisaalta siellä on myös muutamia saatuja keriä, joista ei tule syntymään ikinä mitään, mutta en nyt roskiinkaan raaski heittää. Ihmisillä on taipumus kuvitella, että paljon neulova neuloo vaikka paalinarusta, kun niin tykkää neuloa. 
Kierto on siis saatu ideaaliksi. Ostetaan vasta, kun tiedetään niistä neulottavan jotain. Pieni käsivarastohan on pakko pitää jo ihan logistisista syistä. Kerä ei ole aina auki, eikä verkkokaupoista saa tunnin varoitusajalla inspiraation iskiessä lankaa kotiin. Onneksi. Joskus on ihan tervehdyttävää miettiä yön yli todellista tarvetta. 



Raitavimma ei ole siis mennyt minnekään. Vieläkään. Schnee on yhä puikoilla, muutamaa senttiä vaille resorin aloituksesta... Nyt on vaan sukkien tarve niin akuutti, että tehdäänpä toinen pari Nalle-sukkia toiselle (kateelliselle) työkaverille. Ja sukkakudin  mahtuu laukkuun huomattavasti paremmin kuin Schnee. 



Niin se matkan syy. On ylläolevassa kuvassa. Meidät siis vihittiin 17 vuoden seurustelun jälkeen. Ei voi kai kovin impulsiiviseksi syyttää. Onnelliseksi joka tapauksessa voi. Jos 17 vuoden jälkeenkin on täysin varma, niin voi kaikella todennäköisyydellä olettaa olevansa loppuelämänsäkin. 

Häämatka oli siis kahden yön reissu Amsterdamiin. Voisin asua siellä ympäri vuoden. Syödä luomuruokaa, pyöräillä, ulkoilla ja neuloa. Paratiisi. Kävelimme kolmen päivän aikana 45 kilometriä. Ostoksia ja hyvää ruokaa. Juustoja, leivonnaisia. Kävin myös ihanassa lankakaupassa, stephen+penelope,  ja ostin itselleni tuliaisia sekä tapasin Stephen Westin. Stephen siis asuu nykyään Amsterdamissa ja työskentelee kaupassa yhdessä Malian, omistajan, kanssa. Livenä yhtä aurinkoinen persoona kuin mitä oletinkin.

Tuliaislankoista tulee jossain vaiheessa huivi. Ainaoikeaa ehdottomasti. Quince co:n Tern, 75% villaa ja 25% silkkiä, fingering-vahvuisena. Ei voi epäonnistua. Vai mitä?

5 kommenttia:

  1. Onnea! Uih, tuo Tern näyttää varsin ja ihanan ylelliseltä langalta. Tulee varmasti kaunis huivi - ainaoikean nimeen vannon minäkin. Kadehdittavaa määrätietoisuutta sinulla, tuo lankavarastojen kurissa pitäminen siis :) Oma ei ole ihan järkevissä mitoissa tällä hetkellä...

    VastaaPoista
  2. Hyvin kyllä kykenit vaikenemaan matkan oikeasta syystä. Kun seuraavasti kohtaamme, saat häälahjan. From wife to wife. Lankaa, totta mooses!

    VastaaPoista
  3. Onneksi olkoon!!! Tosi makeeta lankaa tuli vielä reissulta mukaan!

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea! Ja ihania lankoja! Raitasukat on joskus ihan paikallaan!

    VastaaPoista
  5. Nostan kyllä hattua lankavarastosi suhteen. Omani ei ole pieni, mutta ei toisaalta pullistele sellaisia isompia settejä lankaa, joista tietäisin varmasti tahtovani vaikka paidan. Onneksi olen hieman onnistunut järkiperäistämään langan hankintaani itsekin.

    Onnea vielä ihan hurjasti! Häämatkakin kuulostaa mitä ihanimmalta!

    VastaaPoista

 
Blogger Template By Designer Blogs