Se toinen nuolitunika...

Sain sen toisenkin nuolitunika valmiiksi. Olen siis neulonut koko aika, en vain ole ehtinyt/jaksanut tänne postata. Tai siis lähinnä olen ollut saamaton sillä saralla. Viimeiset neljä viikkoa on menty yhdellä vapaapäivällä per viikko, joten kummasti sitä on miljoona muutakin asiaa rästissä kuin blogi. Mainittakoon vaikka pyykinpesu.

Viime lauantaina sain ihania vieraita ja neule pääsi heti käyttöön, vaikka piti säästell synttärilahjaksi. Neule unohtui kuvata, joten täytyi pyytää saajan äitiä assariksi ja kuten kuvasta huomaatte, poseeraus ei kuvanottohetkellä tuntunut mitenkään mielekkäältä. 

Arrow sweater
Lanka: Drops Karisma yht. 298 g
Puikot: 3½ mm

Tunikasta tuli kiva. Lapsi saa sen itse päälle ja pois - ei häiritseviä nappeja tai muita vipstaakeja. Karisma on lankana pehmeää ja lämmittävää. Hihansuut voi alkuun kääntää, mutta muuten kasvaa käyttäjä mukana. Tunikasta puseroksi. Napin ompelin selkäpuolelle kaulukseen, jotta lapsi tietää kumpi on etupuoli ja kumpi takapuoli. Sellainen käyttövaate helpoimmillaan.

Oma Light trails-tunika on puikoilla vielä. Tosin enää puuttuu puolet toisesta hihasta ja kaulus. Eli ei suuresti. Saattaa valmistua tämän viikon aikana, jos tähdet ovat suotuisia. Ihana malli, kun voi sovittaa neulonnan välissä. Välttyy monelta sählingiltä. Saa just oikean mittaiset hihat. 
Tällä viikolla on kyllä ohjelmassa vähän Oiva-omavalvontaa sekä ruokaohjeiden vakiointia, joten nyt ei ehdi mitään intensiivistä neulomissessiota värkkäämään. Ehkäpä sunnuntaina.. Sunnuntai, Sotshi ja vapaa. Ei huano, vai mitä?

Pitsineuletunika, paremmassa vaiheessa...

Yhtenäinen hiha/takakappaleen yläosa on vihdoin valmis. Ihanaa. Kolmosen puikoilla kun tikuttaa tuollaisen 142 cm:n kappaleen on ihan rikki. Olen itse asiassa korviani myöten täynnä tuota tunikaa... Saa kuivua tuossa sohvalla rauhassa huomiseen, kunnes on siirrettävä se pois yövieraan tieltä. 

Inhoan kappaleiden yhteenliittämisvaihetta yli kaiken, ja sitten vielä ne pääntien silmukat... Vaikka miten poimii, päällimmäisenä tunteena on epätoivo. Tästä tulee ruma, tuolla näkyy kummallinen reikä etc. Mietinkin, että antaisinko tämän suosiolla levätä hiukan aikaa. Jos vaikka se inhotus koko työtä kohtaan menisi ohi? Toisaalta en viitsisi haudata kaapin perälle näinkin työlään neuleen valmiita kappaleita. Tarkoituksena oli kuitenkin käyttää tätä. 

Joka tapauksessa nukun yön yli. Aamulla ole viisaampi.

Pitsineuletunika, vaiheessa..

Moda-lehdestä 1/2013 löysin valkoisen liehukepuseron ohjeen, joka on houkutellut lehden ilmestymisestä asti kutomaan. Ja kas, katsahdus lankavarastoon ja sattuikin siellä lojumaan Karnaluksin tuliaista, Love Soft 8/4. Ihanan pehmeä ja kevyt lanka.Ja neuletiheyskin sama kuin ohje pyysi. 

No, ei muuta kuin puikot heilumaan... Onneksi tälle ajanjaksolle osui talviloma ja hiihdon mm-kisat - siinähän sitä valmistui. 

Takakappaleen alaosa 50*42 cm

Etukappaleen alaosa 128*54 cm

Tässä hieman tilannekatsausta... Uskonpuute vaivasi etukappaleen alaosan alussa, 310 silmukkaa ja heti aloitettiin pitsineule. Kaksi kertaa purin, kun huomasinkin ihan viime silmukoilla, että mallineule ei mene tasan ja virhe löytyi ihan alkupäästä. Grrr. Kolmannella kerralla kudoin aina yhden 17 silmukan mallikerran ja tarkistin. Lopputuloksena tämä. \o/

Nyt vuorossa hihat+etu- sekä takakappaleen yläosa = hihasta hihaan yksi kappale. Tässä ehkä totuudenmukaisin väri, meillä on huono valaistus, iPhone ja huono kuvaaja...