Vihreä / kevät / sukat

Neuloin itselleni kevätsukat. Vihreästä Eden Cottage Yarnsin Temposta, joka sattumalta kiinnitti huomioni Kerässä. Ehti olla tovin kotonakin ennen kuin pääsi puikoille, kun mieltäni vaivasi ajatus väristä. Sopiiko vihreä edes minulle?

Malli: Oma perussukka 60 s

Lanka: Eden Cottage Tempo, väri Larch 70 g

Puikot: 2,25 mm

Lanka on erikoinen. Aloitin neulomaan 2,5 mm puikoilla, koska niinhän minä aina teen. Tai ainakin lähes aina. Hetken neulottuani päädyin purkamaan ja aloitin uudelleen kokoa pienemmillä. Kannatti. 

Ennen kastelua neulepinta oli myös todella ruma. Reikäinen ja epätasainen. Hetken jo mielessä kävi ajatus, että eikö tämän hintaluokan langan pitäisi olla edes hitusen parempaa... Onneksi kastelu teki ihmeen. Olisi oikeasti pitänyt ottaa ennen ja jälkeen- kuvat, ette kuitenkaan muuten usko. 

Sukat suunnittelin jo tekovaiheessa Converse- kenkien pariksi. Reilun joustinosuuden voi halutessaan taittaa ja siltikään se ei mene tennarien päälle. Tuotekehitystä parhaimmillaan. Sopii myös mielestäni hyvin mustien paksujen sukkiksien pariksi. 

Langassa on ihana tuntu. Ihan kuin se olisi silkkiä. Love it. 

Ihan kohta on jo kesä...

Big Yes for Light Trails

Ei näitä ohjeita ole ihan jonoksi asti. Siis sellaisia, jonka voisi neuloa useasti. Yleensä sen ensimmäisen (ja ainoan) jälkeen on sellainen olo, että Thank God It's Done. Suvi Simola on onnistunut Light Trails- ohjeensa kanssa niin täydellisesti, että ei voi kuin nostaa hattua. Kiitos Suvi! 
Luulen olevani melko lähellä täydellisestä neulepuseroa. Ehkä.

 Malli: Light Trails by Suvi Simola

Lanka: Malabrigo Sock, Persia, 272 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Lankana siis Malabrigo Sock. Joka on edelleen yksi maailman ihanimmista lankoista, sekä neuloa että pitää. Tai ainakin tämänhetkisen kokemuspohjan valossa. Persiaa värinä on ollut siis jo esillä tässä huivissa ja aiempi Light Trails on esitelty täällä. Ostin Kerästä viimeiset 3 vyyhtiä ja hyvin riitti. 

Kuvausassistenttina toimi puoliso, joten kuvakulmasta päätellen kuvasimme vanhaa kannettavaa ja modeemia. No, kuka näitä laskee. 

Kuvausvaiheessa neule on ollut jo tovin käytössä, joten siksi vähän ryppyä yms.

Neule siis aloitetaan neulomalla nuo olkapaneelit ensin ja niistä sitten poimitaan silmukat etu- ja takakappaleeseen. Ei SAUMOJA! Yhtään. Neulomisfilosofiani kiteytyy kahteen asiaan 1) paloista en neulo ja 2) en pura. Virheet toki puran, mutta lähinnä tämä tarkoittaa sellaisia hutineulomuksia. Eli ohje tai lanka on tosi syvältä, mutta sisulla se neulotaan valmiiksi ja siirretään kaappiin odottamaan, että siitä tulee kiva. Ei ole vielä koskaan tullut, mutta who knows. On sitä maailmalla huomattavasti oudompaakin tapahtunut.

Toisaalta Jonnan kanssa joskus visioimme Kerässä pidettäväksi sellaista vaihtokirppistä. Eli tuot sellaiset neuletyöt, jotka eivät olekaan itseä puhutelleet sinne ja jollekin muulle ne voivat olla juuri se juttu. Mielestäni aivan briljantti idea. Vai mitä mieltä olette?

Olen talvilomalla. Neulomisaikaa siis runsaasti, vaikka oikeasti pitäisi tehdä opinnäytetyötä. Matkustin pariksi päiväksi neulomaan kotikotiin ja lenkillä törmäsin lapsuuden leikkihoodeille. Kyseisessä ojassa on kasteltu sukka jos toinenkin. 
Nyt tyydyin kuvaamaan polulta. Nössö.