Tukuwoolia sukan varsiin...

Sukkia valmistuu. Ei ehkä yllättänyt ketään.

Varastoihin oli jäänyt Tukuwoolia kolmessa eri värissä mm. näiden lapasten jäljiltä. Sukkien varsiin tuollainen 100 % villa käy mainiosti, jalkaterän neuloin Regian sukkalangasta, jotta kestää paremmin kengissä.

Malli: Oma 64s varsi, 60 s jalkaterä

Puikot: 2,25 ja 2,5 mm

Lanka: Tukuwool ja Regia 4ply yht. 78 g

Nämä sukat taitavat jäädä omaan sukkalaatikkoon. Muistona. Ihanasta Neuleleiristä.
Mahtuvat mainiosti kenkiin ja lämmittävät sääriä talven tullen. Tai oikeastaan jo syksynkin tullen.

Kuvauspaikkana toimi rantasaunan laituri Parkanossa, Kerän Neuleleirillä. Perjantaista sunnuntaihin neulontaa, hyvää seuraa, ruokaa ja saunomista. Parasta, ihan parasta!

Kuluvalla viikolla Tampereella on ollut tarjolla varsin koleaa säätä. Aamuisin jopa -8 C. Opintovapaalla sitä voi hämmästellä tilannetta villasukat jalassa asunnon ikkunasta, mutta pitää sitä olla hyvin varustautunut. Hyvin pian sitä seison taas bussipysäkillä puoli seitsemän aamulla. Säät tuskin ovat lämpenemään päin.

Viikonlopun neulomissessiot voi hyvin perustella lukemalla perheenjäsenille neulomisen hyvistä vaikutuksista täältä! Nyt puikot ja langat esille, talvi on ihan just täällä...

Big Yes for Light Trails

Ei näitä ohjeita ole ihan jonoksi asti. Siis sellaisia, jonka voisi neuloa useasti. Yleensä sen ensimmäisen (ja ainoan) jälkeen on sellainen olo, että Thank God It's Done. Suvi Simola on onnistunut Light Trails- ohjeensa kanssa niin täydellisesti, että ei voi kuin nostaa hattua. Kiitos Suvi! 
Luulen olevani melko lähellä täydellisestä neulepuseroa. Ehkä.

 Malli: Light Trails by Suvi Simola

Lanka: Malabrigo Sock, Persia, 272 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Lankana siis Malabrigo Sock. Joka on edelleen yksi maailman ihanimmista lankoista, sekä neuloa että pitää. Tai ainakin tämänhetkisen kokemuspohjan valossa. Persiaa värinä on ollut siis jo esillä tässä huivissa ja aiempi Light Trails on esitelty täällä. Ostin Kerästä viimeiset 3 vyyhtiä ja hyvin riitti. 

Kuvausassistenttina toimi puoliso, joten kuvakulmasta päätellen kuvasimme vanhaa kannettavaa ja modeemia. No, kuka näitä laskee. 

Kuvausvaiheessa neule on ollut jo tovin käytössä, joten siksi vähän ryppyä yms.

Neule siis aloitetaan neulomalla nuo olkapaneelit ensin ja niistä sitten poimitaan silmukat etu- ja takakappaleeseen. Ei SAUMOJA! Yhtään. Neulomisfilosofiani kiteytyy kahteen asiaan 1) paloista en neulo ja 2) en pura. Virheet toki puran, mutta lähinnä tämä tarkoittaa sellaisia hutineulomuksia. Eli ohje tai lanka on tosi syvältä, mutta sisulla se neulotaan valmiiksi ja siirretään kaappiin odottamaan, että siitä tulee kiva. Ei ole vielä koskaan tullut, mutta who knows. On sitä maailmalla huomattavasti oudompaakin tapahtunut.

Toisaalta Jonnan kanssa joskus visioimme Kerässä pidettäväksi sellaista vaihtokirppistä. Eli tuot sellaiset neuletyöt, jotka eivät olekaan itseä puhutelleet sinne ja jollekin muulle ne voivat olla juuri se juttu. Mielestäni aivan briljantti idea. Vai mitä mieltä olette?

Olen talvilomalla. Neulomisaikaa siis runsaasti, vaikka oikeasti pitäisi tehdä opinnäytetyötä. Matkustin pariksi päiväksi neulomaan kotikotiin ja lenkillä törmäsin lapsuuden leikkihoodeille. Kyseisessä ojassa on kasteltu sukka jos toinenkin. 
Nyt tyydyin kuvaamaan polulta. Nössö.

Ei mitään uutta länsirintamalta...

Kyllä. Neuloin toisetkin Nalle-sukat ja jatkoin sitten Schnee- takkiani. Täällä ei siis tapahdu mitään neulemaailmaa mullistavaa. Kouluprojektit ovat lievästi sanottuna haastavia, joten aikaa neulomiseen ei työn ja opiskelun ohessa kovinkaan paljon jää. En ole päässyt vuoden vaihtumisen jälkeen yhtäkään kertaa Kerän neuletapaamiseen. Enkä Martinaan. 

Nämä sukat liittyvät yhä tuohon inventaarioon yhdistettynä miehen työkavereiden kulovalkean lailla leviävään akuuttiin sukkatarpeeseen. Pelastin siis taas yhdet 45 koon jalat paleltumiselta, ja varastoon jäi enää viininpunaista ja valkoista Nallea. Useamman vuoden tauon jälkeen, Nalle tuntui... yhä Nallelta, säikeistyvältä sekä muoviselta. Näistä on hankkiuduttava eroon. Jos nuo valkoiset värjäisi niin niistä voisi neuloa sukat vielä jollekin ei-asiaan-vihkiytyneelle. Esimerkiksi miehelle.

Raitaosuudet ovat Lang Yarnsin Novenaa. Lukuisista Rikke-pipoista jääneitä kerän loppuja. Kustannustehokas neuloja siis täällä vaan hei. Pysyy raaka-ainekustannusprosentti per työ kurissa, kun käyttää kaikki langan loput. Esimerkiksi tuota harmaata Novenaa jäi 15 cm:n pätkä viimeisen raidan jälkeen, joten kyllä kai tässä voi taputtaa itseään selkään. Ja piipahtaa Kerässä.

Kirjoitin viimeksikin niistä maltillisista lankavarastoistani. Ohessa todistusaineistoa, ettei jää ihan puheiden tasolle.

1. Villalangat, joissa alpakkaa, silkkiä tms.
2. Sukkalangat + 3 vyyhtiä Amsterdamin tuliaisia
3. Puuvillalangat
4. Villalangat

Off topic. Kaappi sijaitsee Pojan huoneessa ja ovessa on nähtävissä hänen varhaistuotantoaan.

Lankakoppa neulomistuolini vieressä. Tässä siis on kulloinkin puikoilla oleva projekti lankoineen sekä muutama kerä edellisistä odottamassa puikoille tai kaappiin pääsyä. Maltillista sanoisin. Kolmion rajalliset säilytystilat edellyttävät melko tarkkaa varastoseurantaa. 

Ihanaa talvipäivää teille lukijat! Sinne isojen tai pienten lankavarastojen äärelle. 
Pääasia on kuitenkin neulominen. 

Vanttuut vai tumput...

Lapseni puhuu tumpuista, minä vanttuista. Lapseni on elänyt lähes koko ikänsä Pirkanmaalla, kun taas minä olen elänyt ensimmäisen puolikkaan tämänhetkisestä elämästäni Satakunnassa. Murre-eroja.

Lapsi pyysi siis neulomaan tumput, kun säät viilenivät. Minäpä tein sitten työtä käskettyä, ettei ainokaiseni sormet jäädy kylmillä ilmoilla.

Malli: Oma

Lanka: Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK

ja Lang Yarns Novena

Puikot: 3,5 mm

Molempia lankoja oli jäänyt aiemmista projekteista, joten kaupoille ei tarvinnut lähteä. Turkoosi Novena toi tumppuihin mukavasti särmää, ikuisen harmaan rinnalle. Lapsi oli tyytyväinen tuotokseen, vaikka kommentoikin tumppujen näyttävän jättiläissuurilta. No, niitä pitävät kädetkin ovat vuosien varrella hieman kasvaneet...

Eivät nämä varmaan kauden viimeisiksi jää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Saattavat siis unohtua jonnekin... Toisaalta haluaisin neuloa itselleni sellaiset ihanat fair isle- lapaset. Eli tästä voi päätellä, että lapasflow'kin olisi saavutettavissa. Rankalla harjoittelulla. Ei tässä kuitenkaan kannata lähteä vielä suuremmin huutelemaan, voi hyvin olla, ettei niitä lapasia vielä tänä vuonna itselle neulota. Lapsi nimittäin heitti uuden toiveen, joka melkein kaatoi äiti-ihmisen. 

"Voisit neuloa mulle villapaidan."
"Whaaat... Millaisen?"
"No, sellaisen perusvillapaidan. Ne on lämpimiä. Voisin pitää sitä ja t-paitaa takin alla talvisin."
"Okei."

Tässä vaiheessa suurinpiirtein hyperventiloin nojatuolin nurkassa, enkä pystynyt enää sanomaan mitään. Mitä ihmettä. Onkohan se nyt jotenkin aikuistunut ja tajunnut, että villa on parasta, mitä maa päällään kantaa? Onko sillä nyt joku sairaus, jonka oire on vilun tunne? Miten mä ikinä saan jonkun L/XL-kokoisen villapaidan valmiiksi? Sen pitää kuitenkin olla musta tai harmaa, ja pelkkää sileää... Miten tästä edetään? 

Olen sittemmin selannut Ravelryä paniikissa etsien jotain perusraglan-ohjetta, jota ei ainakaan tehdä fingering-vahvuisesta langasta. Väristä ei olla vielä juteltu. Neulon nyt ensin vähän kauluria ikään kuin sulatellakseni tätä. On se vaan ihanaa, ja siksipä minun on tartuttava härkää sarvista. Once in a lifetime opportunity. En mä voi tätä mahdollisuutta laiskuuttani sössiä. Mä neulon sen paidan. 

Johtopäätös: "Tumpuista on yllättävän lyhyt matka villapaitaan..."

Tutkimusanalyysia, yhteiskuntavastuuta vai neulomista...

Tässäpä dilemma. Opiskelut alkoivat kirjaimellisesti yllättäen opiskelijan kevätlukukauden työmäärällä... Eipä tämän pitänyt yllättää, mutta tekipä silti niin. Näin vapaapäivänä ansiotyöstä on priorisoitava ajankäyttöään ja mietittävä tosissaan, mikä tuottaa eniten tulosta ja toisaalta on saatava myös mielihyvää sekä rentoutusta. Joten minullapa on plan A, jonka toteuttaminen on jo hyvässä vauhdissa.   

Herätys klo 6.25, ilman kelloa tosin. Pyykkikone päälle. Aamupala sekä teinin kuljettaminen kouluun, koska jollain muulla aikataulu ei ole näin hyvin hallinnassa. Pyykkien levitys, ja sama uusiksi. Ympäristöpassin suoritus, checked. Sian niskaa uuniin. Blogin päivitys, sekä omaksi iloksi että vahvan uskon vallitessa, että jotain muutakin kiinnostaa tekemiseni tai tekemättömyyteni. 

Seuraavaksi on imuroitava. Fy fan. Sen jälkeen on tehtävä vastuullisuusraportointitehtävä ja jos mojo suo, aloitettava myös tutkimusanalyysin tekeminen. Och då...
Pääsen ehkä sen rentoutumisosion pariin. 

Tässä ovat vaihtoehdot. Suht sukkelaan valmistuva paksumpilankainen tuotos versus miljoonaneljäsataatuhatta silmukkaa puikoilla ohuella langalla. Joka tapauksessa loppuillan vietän jommankumman sekä television seurassa. Lataan akkuni, kuten nykään on tapana sanoa, ja jaksan taas työskennellä ahkerasti 6 seuraavaa päivää sekä opiskella sitäkin ahkerammin. Onneksi on tiedossa, ettei tätä komboa ole jäljellä kuin n. 2 vuotta, ja myöskin kyseessä on kuitenkin aivan oma tiedostettu valintani, joten on otettava lusikka kauniiseen käteen ja lopetettava tämä rutina..

 

Ja olen mä askarrellutkin. Pikkuveljeni pääsivät viime viikonloppuna kunnioitettuun 30 vuoden ikään, joten minäpä askartelin hädissäni perjantai-iltana kortin. 

Kuvista pääteltävissä heidän lempi/ainoa harrastuksensa. Juhlat olivat hauskat, sankarit tyytyväisiä ja vieraat myös.

Nyt on suunnattava tuon planin pariin, ettei käy aikataululle kuten VR:llä... 
Ihanan kirpakkaa talviviikonloppua, lukijat!