Kesä odotellessa...

Sain Kerän Jonnalta blogiyhteistyönä BC Garnin uutuutta Coloria neljä vyyhtiä. Ohjetta ei tarvinnut pitkään arpoa, näistä piti ehdottomasti neuloa Lena Tee. Sanoisin , että neulokaapa ihmeessä tekin tämä...

Kuvat: Jonna Hietala

 Malli: Lena Tee

Lanka: BC Garn Colori 137 g

Puikot: 2,75mm ja 3,25 mm

Tämä siis todellakin painaa vain 137 grammaa ja lanka on aivan upea yhdistelmä villaa, silkkiä ja pellavaa. Tweed saa pintaan ihanaa struktuuria ja lopputulokseen on vaikea olla tyytymätön. 

Vahvasti tuntuu siltä, että tämä toimii niin farkkushortsien kuin maksimekonkin kanssa. Pinta on myös sen verran tiivis, että voi kesähelteellä pitää ihan pelkästäänkin. 

Näitä voisi kyllä olla ainakin allekirjoittaneen kaapissa useampikin. 
Käykääpä Kerässä vähän tutustumassa malliin ja lankaan - tämä neuloutuu niin nopeasti, että helteet eivät pääse yllättämään...

Big Yes for Light Trails

Ei näitä ohjeita ole ihan jonoksi asti. Siis sellaisia, jonka voisi neuloa useasti. Yleensä sen ensimmäisen (ja ainoan) jälkeen on sellainen olo, että Thank God It's Done. Suvi Simola on onnistunut Light Trails- ohjeensa kanssa niin täydellisesti, että ei voi kuin nostaa hattua. Kiitos Suvi! 
Luulen olevani melko lähellä täydellisestä neulepuseroa. Ehkä.

 Malli: Light Trails by Suvi Simola

Lanka: Malabrigo Sock, Persia, 272 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Lankana siis Malabrigo Sock. Joka on edelleen yksi maailman ihanimmista lankoista, sekä neuloa että pitää. Tai ainakin tämänhetkisen kokemuspohjan valossa. Persiaa värinä on ollut siis jo esillä tässä huivissa ja aiempi Light Trails on esitelty täällä. Ostin Kerästä viimeiset 3 vyyhtiä ja hyvin riitti. 

Kuvausassistenttina toimi puoliso, joten kuvakulmasta päätellen kuvasimme vanhaa kannettavaa ja modeemia. No, kuka näitä laskee. 

Kuvausvaiheessa neule on ollut jo tovin käytössä, joten siksi vähän ryppyä yms.

Neule siis aloitetaan neulomalla nuo olkapaneelit ensin ja niistä sitten poimitaan silmukat etu- ja takakappaleeseen. Ei SAUMOJA! Yhtään. Neulomisfilosofiani kiteytyy kahteen asiaan 1) paloista en neulo ja 2) en pura. Virheet toki puran, mutta lähinnä tämä tarkoittaa sellaisia hutineulomuksia. Eli ohje tai lanka on tosi syvältä, mutta sisulla se neulotaan valmiiksi ja siirretään kaappiin odottamaan, että siitä tulee kiva. Ei ole vielä koskaan tullut, mutta who knows. On sitä maailmalla huomattavasti oudompaakin tapahtunut.

Toisaalta Jonnan kanssa joskus visioimme Kerässä pidettäväksi sellaista vaihtokirppistä. Eli tuot sellaiset neuletyöt, jotka eivät olekaan itseä puhutelleet sinne ja jollekin muulle ne voivat olla juuri se juttu. Mielestäni aivan briljantti idea. Vai mitä mieltä olette?

Olen talvilomalla. Neulomisaikaa siis runsaasti, vaikka oikeasti pitäisi tehdä opinnäytetyötä. Matkustin pariksi päiväksi neulomaan kotikotiin ja lenkillä törmäsin lapsuuden leikkihoodeille. Kyseisessä ojassa on kasteltu sukka jos toinenkin. 
Nyt tyydyin kuvaamaan polulta. Nössö.

Palmikkoa...

Mielestäni Purl Soho julkaisee neuleohjeita, jotka osuvat ainakin meikäläiseen. Niin kuin tämä pipokin. Palmikoissa on jotain ihanan pehmeää ja malli on sellainen, että sopii tällaiseen hieman keskivertoa isompaankin päähän. Ja mikä parasta, pysyy myös hyvin päässä.

Malli: Traveling Cable Hat

Lanka: Drops Nepal, 110g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Resoriosuus on melko pitkä, joten pipoa on tarkoitus pitää resori taitettuna, mutta mikään ei estä pitämästä päässä ilman taitteluita. 

Tupsua arvoin pitkään, mutta koin parantuneeni 80-luvun tupsupipotraumoista, ja uskaltauduin lisäämään tupsun. Kannatti. Ilman tupsua pipo näytti päässäni lähes uimalakilta. Ei hyvä. 

Toim. huom. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että 80-luvun tupsupipoissa, tupsut olivat kokoa tuo pipo.

Lankana Nepal on todella lämmin, eikä tätä pipoa voikaan suunnitella pitävänsä pikkupakkasilla. Mittarin laskiessa yli -10 asteen pipon voi kaivaa esille, ja tämä on mitä mainioin asuste esim. pilkkiretkellä tuulisella järven jäällä. 

Charlotte Light Cardigan on muuten enää nappeja vailla. 
Ja kotiutin muuten Kerästä Malabrigon Sockia - Light Trails on jo puikoilla... 

Kevättä rinnassa...

Kevään lähestyminen saa kaipaamaan värejä. Harmaa on toki ykkönen, mutta asusteissa voi vähän irroitella.

Malli: Oma 48 s

Puikot: 2,5 mm

Lanka: Tukuwool yht. 32 g

Lapaset neuloin välityönä, kun villatakkiprojekti alkoi tökkiä. Lapasten valmistuttua alkoi villatakkikin edistyä kummasti, joten win-win-tilanne, selkeästi. Tukuwool on 100% villaa, joten kevyesti hankasin lapasia liotusvaiheessa ja lopputuloksena sain kivan tiiviin pinnan. Tukuwoolista tekisi mieli neuloa ensi talvea varten kaksinkertaiset lapaset. Ihana lanka.

Nyt vaan mieli halajaa jo kevät-/kesäneuleiden pariin. Madder julkaisi ihanan Simple pleasures- kokoelmansa, josta tekisi mieli neuloa kaikki. Selkeästi tällä hetkellä kaipaan puikoilleni kaikkea yksinkertaista ja ohutta. Harmaata ja vaaleaa, värejäkin. Saa nähdä, mikä tuon Charlotte Light Cardiganin jälkeen pääsee puikoille... 

Vielä on neuletakin vartalo-osaa jäljellä 5 cm, ennen kuin pääsee hihojen pariin. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Neulot ja neulot, silti mitatessa mittaa on aina tullut vain sentti lisää. Huoh. Ja silti haaveilen ohuemmista langoista.... 

Tukuwool + Regia = Ihanat lapaset

Neuloin teinille lapaset. Jonnalta häälahjaksi saamasta Tukuwoolista, yhdistettynä Regian 4ply sukkalankaan. Mallikerta syntyi apinoituna Sannan sukista. Voisin sanoa, että toimii. Ja lanka on aivan ihana. Lapasten valmistuttua liotin niitä oikein reilusti, ( eli unohdin ne lavuaariin), mutta lopputuloksena olikin ihana pehmeys neuloessa hieman rasvaisen tuntuman sijaan.

Teinillä on melko iso käsi, joten nämä ovat kokoa 10", jos oikein aloitetaan käsinekokoja käyttämään.  Mallikerta ei tosin vaadi kuin parillisen määrän silmukoita, joten tämä on vapaasti kopioitavissa ja säädettävissä silmukkamäärien mukaan.

Instagramin puolella kysyttiin ohjetta näihin, joten tässä on jonkinmoinen ohje. Tai lähinnä nämä kai ovat allekirjoittaneen muistiinpanot... Jos ei aukea niin laittakaa viestiä, voin suomentaa tätä. Huomaa, että neulon vain englanninkielisiä ohjeita. Neulontasuomeni on vähän tuollaista tönkköä...

Ohje:

Fingering-vahvuinen lanka eli n. 400m/100g.

64 silmukkaa.

3 * kerros oikein, kerros nurin = 6 kerrosta ainaoikeaa

2 o, 2 n- joustinta 26 kerrosta.

Aloita mallineule, 6 kerroksen jälkeen aloita peukalokiila. Eli 2. puikon lopussa, kun jäljellä on 3 silmukkaa tee *M1r, neulo 2 s, tee M1l, neulo 1 s.* Toista ** joka 2.krs kunnes kiilaa varten on 20s. Neulo yksi kerros ilman lisäyksiä ja siirrä kiilan silmukat apulangalle tms. ja luo 2 silmukkaa kiilan kohdalle, jatka neulomista, kunnes lapanen peittää pikkurillin. Tee nauhakavennukset joka krs, kunnes silmukoita on 8 jäljellä. Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi.

Peukalo:

Siirrä peukalon silmukat puikoille, 8s, 8s ja 4s sekä poimi 3. puikoille 4 silmukkaa lisää uusien silmukoiden luomisreunasta. Jatka mallineuletta, kunnes peukalo yltää kynnen alkuun. Neulo 2 o yhteen joka puikon alussa, kunnes 6 silmukkaa on jäljellä. Katkaise lanka ja vedä silmukoista läpi.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi. Eli peukalokiila 3. puikon alkuun.

Mallikerta:

Lämpimiä hetkiä lapasten parissa!

Varaston arvon pienentäminen jatkuu...

Otsikosta saattanee arvata, että sukkaa pukkaa. Novitan Nalle-langat ovat marinoituneet kaapissa useamman vuoden. Itse asiassa ovat peräisin ajalta, kun Arne ja Carlos julkaisivat joulupallokirjansa. Ja siitä nyt on... mitä siitä nyt sitten on. Riittävästi kuitenkin. Nämä sukat menevät myös miehen työkaverille. En usko hänen olevan pahoillaan, vaikka värimaailmasta tulee mieleen palokärki. Aikaisempi valmistunut pari oli hänen mieleensä, koska varpaat eivät enää palele. 

 Malli: Perussukka 60s

Puikot: 3 mm

Lanka: Novita Nalle, Lang Yarns Novena yht. 110 g

Neulojalle palkitsevaa on myös arvioida langan kulutus niin, että projektiin saa oikeasti ihan maksimaalisen hyödyn jämäkeristä. Nyt ei sukkaa enää neulo Novitan keristä. Tai siis ainakaan näistä väreistä. Kaapin perältä löytyi edellämainitun joulupallohuuman jäljiltä 2 (?) aloitettua kerää valkoista Nallea. Puhtaan valkoisesta langasta ei saa mitään järjellistä aikaiseksi, joten taidanpa siirtyä epämukavuusalueelle ja värjätä ne. Joskus. Tai jos äiti värjäisi...? Tai ainakin opettaisi minut.

Onhan nämä tarkemmin katseltuna ihan hauskat. Ei kai jämälangoista aina tarvitse neuloa tasaraidallisia sukkia? 

Schnee on muuten jo valmis. Instan puolella seuraavat ovat jo nähneetkin kuvan. Blogiin neuletakki pääsee esittelyyn heti, kun 1) napit ovat löydetty ja ommeltu paikalleen ja 2) päivän valo sekä kuvaaja ovat samaan aikaan tavoitettavissa. 

Myrskyisää Lainan päivää, lukijat. Stay warm. 

Ei mitään uutta länsirintamalta...

Kyllä. Neuloin toisetkin Nalle-sukat ja jatkoin sitten Schnee- takkiani. Täällä ei siis tapahdu mitään neulemaailmaa mullistavaa. Kouluprojektit ovat lievästi sanottuna haastavia, joten aikaa neulomiseen ei työn ja opiskelun ohessa kovinkaan paljon jää. En ole päässyt vuoden vaihtumisen jälkeen yhtäkään kertaa Kerän neuletapaamiseen. Enkä Martinaan. 

Nämä sukat liittyvät yhä tuohon inventaarioon yhdistettynä miehen työkavereiden kulovalkean lailla leviävään akuuttiin sukkatarpeeseen. Pelastin siis taas yhdet 45 koon jalat paleltumiselta, ja varastoon jäi enää viininpunaista ja valkoista Nallea. Useamman vuoden tauon jälkeen, Nalle tuntui... yhä Nallelta, säikeistyvältä sekä muoviselta. Näistä on hankkiuduttava eroon. Jos nuo valkoiset värjäisi niin niistä voisi neuloa sukat vielä jollekin ei-asiaan-vihkiytyneelle. Esimerkiksi miehelle.

Raitaosuudet ovat Lang Yarnsin Novenaa. Lukuisista Rikke-pipoista jääneitä kerän loppuja. Kustannustehokas neuloja siis täällä vaan hei. Pysyy raaka-ainekustannusprosentti per työ kurissa, kun käyttää kaikki langan loput. Esimerkiksi tuota harmaata Novenaa jäi 15 cm:n pätkä viimeisen raidan jälkeen, joten kyllä kai tässä voi taputtaa itseään selkään. Ja piipahtaa Kerässä.

Kirjoitin viimeksikin niistä maltillisista lankavarastoistani. Ohessa todistusaineistoa, ettei jää ihan puheiden tasolle.

1. Villalangat, joissa alpakkaa, silkkiä tms.
2. Sukkalangat + 3 vyyhtiä Amsterdamin tuliaisia
3. Puuvillalangat
4. Villalangat

Off topic. Kaappi sijaitsee Pojan huoneessa ja ovessa on nähtävissä hänen varhaistuotantoaan.

Lankakoppa neulomistuolini vieressä. Tässä siis on kulloinkin puikoilla oleva projekti lankoineen sekä muutama kerä edellisistä odottamassa puikoille tai kaappiin pääsyä. Maltillista sanoisin. Kolmion rajalliset säilytystilat edellyttävät melko tarkkaa varastoseurantaa. 

Ihanaa talvipäivää teille lukijat! Sinne isojen tai pienten lankavarastojen äärelle. 
Pääasia on kuitenkin neulominen. 

Inventaarion tulos

Vuoden vaihteessa tehdään useassa yrityksessä inventaario. Varaston arvo on hyvä saada kirjattua ylös. Näin täälläkin tehtiin. Viime vuonna en ostellut lankaa ostamisen ilosta, ainakaan kovin usein, vaan useimmiten tiesin jo ostaessani, mitä langasta syntyy ja minkä verran lankaa tulee jäämään. Yleensä ei kovin paljon, vajaita keriä kuitenkin. Tästä syystä lankavarasto ei ole suuren suuri. 

Kaapissa kylläkin on pyörinyt jo vuosia esimerkiksi Nalle-lankaa muutama kerä. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat, neuloin Nallesta raitasukat miehen työkaverille, jonka varpaat palelevat työmaalla. Raitaa ja joustinta, valmistuivat lentokone- ja automatkojen aikana. 

 Perussukka 60s

Lanka: Novita Nalle 110g

Puikot: 3 mm

Kaapissani alkaa olla jo huolestuttavan tyhjää. Toisaalta siellä on myös muutamia saatuja keriä, joista ei tule syntymään ikinä mitään, mutta en nyt roskiinkaan raaski heittää. Ihmisillä on taipumus kuvitella, että paljon neulova neuloo vaikka paalinarusta, kun niin tykkää neuloa. 
Kierto on siis saatu ideaaliksi. Ostetaan vasta, kun tiedetään niistä neulottavan jotain. Pieni käsivarastohan on pakko pitää jo ihan logistisista syistä. Kerä ei ole aina auki, eikä verkkokaupoista saa tunnin varoitusajalla inspiraation iskiessä lankaa kotiin. Onneksi. Joskus on ihan tervehdyttävää miettiä yön yli todellista tarvetta. 

Raitavimma ei ole siis mennyt minnekään. Vieläkään. Schnee on yhä puikoilla, muutamaa senttiä vaille resorin aloituksesta... Nyt on vaan sukkien tarve niin akuutti, että tehdäänpä toinen pari Nalle-sukkia toiselle (kateelliselle) työkaverille. Ja sukkakudin  mahtuu laukkuun huomattavasti paremmin kuin Schnee. 

Niin se matkan syy. On ylläolevassa kuvassa. Meidät siis vihittiin 17 vuoden seurustelun jälkeen. Ei voi kai kovin impulsiiviseksi syyttää. Onnelliseksi joka tapauksessa voi. Jos 17 vuoden jälkeenkin on täysin varma, niin voi kaikella todennäköisyydellä olettaa olevansa loppuelämänsäkin. 

Häämatka oli siis kahden yön reissu Amsterdamiin. Voisin asua siellä ympäri vuoden. Syödä luomuruokaa, pyöräillä, ulkoilla ja neuloa. Paratiisi. Kävelimme kolmen päivän aikana 45 kilometriä. Ostoksia ja hyvää ruokaa. Juustoja, leivonnaisia. Kävin myös ihanassa lankakaupassa, stephen+penelope,  ja ostin itselleni tuliaisia sekä tapasin Stephen Westin. Stephen siis asuu nykyään Amsterdamissa ja työskentelee kaupassa yhdessä Malian, omistajan, kanssa. Livenä yhtä aurinkoinen persoona kuin mitä oletinkin.

Tuliaislankoista tulee jossain vaiheessa huivi. Ainaoikeaa ehdottomasti. Quince co:n Tern, 75% villaa ja 25% silkkiä, fingering-vahvuisena. Ei voi epäonnistua. Vai mitä?

Täydellisen neuleen metsästys

Missioni on löytää täydellinen neulemalli. Westbourne on jo aika lähellä sitä, mutta aina kannattaa neuloa lisää, jos kuitenkin löytyy joku vielä parempi malli. Ehdokkaaksi pääsi Leila Raaben suunnittelema Stasis Pullover. Langaksi valkoitui tietenkin Isagerin Alpaca2, koska se on tällä hetkellä ehkä paras fingering-vahvuinen lanka neuleisiin. Kulutuksen kestävyydeltään se on erinomainen, kesällä valmistunut Westbourne on ollut tavattoman suuressa käytössä, mutta ainoastaan kainaloissa on pientä huopumaa.

Malli: Stasis pullover

Puikot: 2,75mm, 3 mm ja 3,5 mm

Lanka: Isager Alpaca2 yht. 255g

Lankavalintaan vaikuttaa suuresti myös se, että Kerä tuo maahan Isagerin lankoja. Tuskin olisin muuten ikinä edes tutustunut koko lankamerkkiin. Ja on tietenkin äärimmäisen houkuttelevaa päästä, mitä pikimmiten uuden kuorman saapuessa ihailemaan värejä. Ja tekemään valintoja.

Yllätin itseni neulomalla petroolin sinisen neuleen. Tai ylipäänsä sinisen. Pitkään jatkuneen harmaan kauden (joka ei tosin ole poistunut minnekään), on ihan mielenkiintoista huomata, että kyllähän sininen sopii minulle. Ei tosin kirkkaansininen tai vauvasininen, mutta petrooli ainakin. Olen siis valmis poistumaan silloin tällöin mukavuusalueeltani, melko avartavaa.

Olin joulun pyhät vapaalla ja koska alla oli melko raskas työputki, aika kuluikin pääasiassa neuloen. Syöden, juoden ja neuloen. Neule valmistuikin tapaninpäivänä ja pääsi heti pingotukseen. Neuloin ja pingotin hihoihin hieman ekstramittaa, koska minulla on ehkä keskivertoa pidemmät raajat. Sellaiset hihat, jotka ovat jotain väliltä 3/4 ja normaali, ovat oikeasti ihan suosta. Trust me. Tässä neuleessa on ylipitkät hihat, koska pidän ajatuksesta, että voin viileinä kesäiltoina vetää tämän ylleni, eikä ranteenikaan palele. Tai, että keväällä nahkatakin hihasta saa näkyä lämpöinen neule.

Malliltaan tällainen pusero ei ole mitenkään slimfit, mutta mielestäni kaarroke on onnistunut ollakseen kaarroke. Ei siis mitään suuria pusseja kainoloiden alla tai muuta epämukavaa. Varsin onnistunut neule, joka lunasti paikkansa vaatekaapissani välittömästi. Ei täydellinen, mutta melko korkealla omassa luokassaan. Podium-paikka sanoisin.

Niin ja vuosikin vaihtui! Monessa blogissa on esitelty vuoden aikana tehtyjä projekteja, mutta mä passaan. (En siis jaksa tehdä mitään kollaasia) Ei niitä kukaan kuitenkaan jaksa lukea, ja Ravelrystä löytää kaikki, mitä puikoilta on viime vuonna valmistunut. Siis jos kiinnostaa. Minä sen sijaan jatkan metsästystä. Seuraavana vuorossa Suvi Simolan suunnittelema Schnee.

Oikein lämpöistä ja neulerikasta vuotta teille lukijoille! Minä lähden tästä pikapuoliin toteuttamaan yhden unelmani ja huomenaamulla hyppään Finskin siiville. Viidestä vapaasta voi kolme vietttää ihan mainiosti Amsterdamissa. See ya.

Pehmeää käsiin..

Bloggaaminen joulun alla on melko haastavaa. Suurin piirtein joka kolmannen valmistuvan neuletyön voi julkaista täällä. Nämäkin menevät pakettiin, mutta saajat eivät tätä blogia lue. Kai.

Malli: Omasta päästä

Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino

Puikot: 3 mm

Näin tällaisella raidoituksella tehdyt lapaset Pinterestissä. Kyseistä lankaa oli sopivasti jäljellä, joten siitä se idea sitten lähti. Kaksitoista kerrosta aina yhdellä värillä, pois lukien resori, kärki ja peukalo. Toimii. Ehkä tässä on neulonut sen verran paljon kapeita raitoja, että nyt kaipaa pikkuisen leveämpää...

Lanka sopii mainiosti lapasiinkin. Alle voi vetää veilä kämmekkäät tai toiset lapaset, jos tarve vaatii. Nämä menevät työkaverille lahjapaketissa jouluna. Kiitoksena melko haasteellisesti syksystä. Pehmeyttä ja lämpöä. Sitä ei kai voi olla koskaan liikaa. 

Tampereelle satoi torstai-iltana ensi lumi. Ja sitä tuli eilenkin sitten lisää, oikein kunnolla. Ja näyttää tulevan nytkin. Ei haittaa, valon määrän lisääntymisen otan ilolla vastaan, vaikka en talvi-ihminen olekaan. Kaikki lämpöiset neuleet pääsevät käyttöön ja sylissä on tälläkin hetkellä villa/alpakka-lankainen neuleprojekti. Pojan neule. 1,6 km lankaa korissa. Sparraaja käy joka päivä kysymässä edistymistä... 

Ihanaa talvista isänpäiväviikonloppua kaikille! 

The lanka

Olen vahvasti sitä mieltä, että Malabrigo Yarnin Sock on ihanimpia lankoja, joista olen neulonut. Ja olen neulonut aika monia lankoja. Kaiken lisäksi vyyhdissä tuntuu olevan jotenkin enemmän 400 metriä kuin muissa... 

Ostin lankaa 3 vyyhtiä. Olen neulonut niistä Pendulumin, kaulurin ja nyt tämän pipon. Ja lankaa on vielä. 

Malli: Glashutte hat

Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 57 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm 

Tämä on ensimmäinen neulomani tupsupipo. Tupsu aiheutti melkoisesti päänvaivaa, koska olin alkuun vakaasti sitä mieltä, että tupsut kuuluvat 80-luvulle ja olen jo kerran ollut siellä, joten kiitos, mutta ei kiitos. Mutta. Viime viikolla Kerässä Irina kysyi, että aionko tehdä pipoon tupsun. Ajatus jäi kytemään ja kas, tässä sitä ollaan. Tupsu pipossa ja takki käännettynä! 

Kyllästytte varmaan tähän lankahehkutukseen, mutta pipolankana(kin) tämä on erityisen toimivaa. Pehmeys saa tällaisen superherkkäihoisen lähes liikuttumaan. Ei kutinaa, eikä pipon hinkkaamista edestakaisin niin, että lopputuloksena on kirkkaanpunainen otsa ja lievästi tupeerattu kampaus. I'm in love, deeply.

Pipoja ei ihmisellä voi olla liikaa. Ainakaan näillä leveysasteilla. Oikeasti. 
Lämpöistä ja merinovillaista viikonloppua kaikille - stay warm!

DIY jämälangoista...

Jokaisella neulojalla on ihan varmasti sekalainen kokoelma jämälankakeriä ja -nöttösiä. Lankaa ei raaski ikinä heittää roskikseen, joten jotain niistäkin pitäisi keksiä. Onneksi pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, koska jo viime vuoden lopulla ihmiset neuloivat jämälangoista sukkia innolla. Minä periaatteen naisena teen saman noin vuoden viiveellä...

Kaikkia lankoja ei ollut niin paljon, että olisi saanut täysin symmetriset sukat, mutta melko samanlaiset kuitenkin. Sukkiin sai kulutettua reilun 60 grammaa sukkalankojen jämiä. Vielä jäi jäljellekin, mutta eiköhän ne talven mittaan tule neulottua. Tai syksyn. 

Nämä jäävät ehdottomasti omaan sukkakoppaan. Pimeinä talviaamuina kelpaa vetää nämä väriruiskeet jalkaan ja hilpaista bussipysäkille. Väriterapiaa - sanoisin. Vahvistetulla kantapäällä varustettuina pitäisi kestää kengissäkin.

Sukkien neulominen, tai neulominen yleensäkin, on kyllä melkoisen tehokasta stressin poistoa. Tai ainakin lievittämistä. Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii varsin usein, että tuliko haukattua liian suuri pala - selviänkö tästä. Itsestä riippumattomista syistä, et aina saa kaikkia lankoja hallintaasi, jonka seurauksena tulee helposti tunne, ettei kaaos ole enää hallittavissa. 

Viikonlopun ajan mantrani on seuraava, johon törmäsin Instagramissa:

Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Pellavaa, kyllä kiitos..

Blogi on selkeästi ollut heitteillä... Muutos parempaan on saapunut, koska kotiutin itselleni uuden Macin tuon saattohoidossa olleen Asuksen tilalle. Siis jos tätä päivitystahtia vielä joku jossain seurailee.. Neulonut olen kuitenkin kuin viimeistä päivää. Tai varastoon stressaavaa ja kiireistä syksyä varten. 

Malli: Linum Tee

Lanka: Quince co, Sparrow 206 g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Tämä Linum Tee valmistui viime kuussa. Ja juuri sopiville ilmoille. Neljän viikon vuosilomasta kun reilut 3 viikkoa oli hellettä. Neule on ihanan pehmeä päällä, vaikka neuloessani sain kyllä langan oikean käden etusormeen haavan. Alla voi käyttää toppia, paitaa, mekkoa - tai olla käyttämättä. 

Love it. Ja vaikka Kerässä lankaa valitessa epäilin hiukan väriä, niin loppujen lopuksi ihan turhaan. Pidän väristä, eikä vyyhdillä niin limeltä vaikuttanut lanka näytä yhtään samalta valmiissa neuleessa... Kerän Jonna teki oman versionsa Isagerin Plant Fiber- langasta ja voi kuinka houkuttaisi tehdä toinen... 

Sukkia olen neulonut tässä välissä, mutta niistä postausta luvassa myöhemmin... Tänään piipahdin töiden jälkeen Kerässä, ja puikoille pääsi heti suloinen Kraka pintaneuletta oleva huivi Isagerin Alpaca 1:stä... Saksankielisestä ohjeesta Jonnan ja lukiosaksan avustuksella...

Ihanaa syksyistä loppuviikkoa kaikille! 

Isager Alpaca 2 - love

Olen elossa, vaikkakin lomalla. Blogin kirjoitustahti on häilyvän heikko johtuen tästä saattohoidossa olevasta läppäristä, joka ei saa vielä eutanasiaa, koska priorisoin sen Amsterdamin matkan ykköseksi. En jaksa tapella viikottain kaikkien mehdollisten ja mahdottomien liitännäisten kaatumisella, mutta now I'm here. Ja oon mä neulonutkin.

Malli: westbourne [Kinu love]

Lanka: Isager Alpaca 2, 220 g

Puikot: 3 mm ja 3½ mm

 

Isagerin Alpaca 2 on ehkä yksi maailman ihanimmista langoista. Tällaiselle herkkähipiäiselle tuollainen merinon ja alpakan sekoitus toimii mitä parhaimmin. Ei kutita.

Nyt sää suosii, eikä ole tarvetta tällaiselle villaneuleelle, mutta käytössä tämä on silti jo ollut. Esimerkiksi aamuvarhaisella mukava yhdistää shortseihin ja keveyden ansiosta ei paljon kassissa paina. Tykkään. Todellakin.

Olen jo tämän jälkeen neulonut pellavalankaa ja nyt olen jo siirtynyt puuvillaan. Ensin piti virkata ihania kesäpussukoita, mutta ranne ei kestänyt virkkaamista, vieläkään. Höh. Aloitin neulomaan sitten kesäkassia... Kassejahan ei ihmisellä voi koskaan olla liikaa.