Äiti pojalleen paidan neuloi...

Mission completed. 

Neulepaidan malliksi valikoitui Jared Floodin Cobblestone. Ei muuten ole ihan suunnattoman paljon kivoja miesten neulepaitojen malleja Ravelryssä. Ihan mikään fingering-vahvuinen projekti ei tosiaan houkutellut. 

Langaksi valitsin Alpakkajuhlien kunniaksi Dropsin Nepalin, jota kuluikin sitten vaatimattomat 18 kerää... Pehmoinen lanka, joka ei kutita atoopikkoakaan. 
Ohjeesta sen verran, että koot ovat melko reiluja. Valitsin mittojen mukaan L-koon, vaikka ilman mittaamista olisin automaattisesti alkanut neulomaan XL-kokoa ja siihen olisikin sitten mahtunut varmaan kaksi Poikaa. Kerrankin olin kaukaa viisas.  Mallitilkkuja kun en harrasta. Enkä aio harrastaa tulevaisuudessakaan.

Neulepaita on ollut sekä neulojan että tilaajan mieleen. Hyvin pitänyt muotonsa eikä lanka ole nyppyyntynyt, vaikka on kyllä melko kovassa käytössä. Paras kiitos on se, että näkee neuleen olevan mieleinen. 

Jouluvapaat ovat jo ihan nurkan takana. Koulusta on jo joululoma, töistäkin joulun pyhät vapaata. Oi, mikä ihanuus. Koti on siivottu, lahjat ostettu ja seuraava neuleprojekti on jo hyvässä vauhdissa puikoilla... 

Joulun aika on tarkoitus rentoutua. Ajattelin jopa viettää taukoa sosiaalisesta mediastakin. Ihan vaan olla. Lukea kirjoja, neuloa, syödä ja vähän sukuloida. Kolme päivää on lyhyt aika, mutta sitäkin tarpeellisempi tauko kaikesta ja kaikkeen. Nauttia kaikkein rakkaimpien seurasta ja unohtaa arjen hektisyys edes hetkeksi. Käydä hautausmaalla, juoda glögiä ja painaa poski tuon toisen poskea vasten. 

Oikein rauhaisaa joulun aikaa teille jokaiselle! 

Ostin joulukukan, Mies on laskenut viereen kynänsä. 

Kirvesmiehen jouludekoraatio. 

Pehmeää kirjoneuletta

Visiona oli tehdä pipo. Kirjoneuletta pienelle tytölle. Sellaisissa söpöissä tyttöväreissä. 

Varastoissa oli vielä Baby Cashmerinoa, joka on kyllä mitä ihanin pipolanka(kin). Ei taatusti kutita. Malliksi valikoitui Little Scallops-pipo  maustettuna Punakirjosukkien mallineuleella. Sanoisin, että toimii.

Joululahjat on neulottu. Muutama vielä ostettavana, teinille jotain ja itselleni joku ihana uusi kirja, koska poikkeuksellisesti olen 24. - 26.12 vapaalla. Totuus Harry Quebertin tapauksesta sopisi mainiosti luettavaksi neulonnan ja juustojen syömisen lomassa. Kolme peräkkäistä vapaapäivää ollut viimeksi elokuussa, joten tulee tarpeeseen. Muiden kuin tenttikirjojen lukeminen samoin. 

Tällä hetkellä puikoilla on Stasis Pullover lankana Isagerin Alpaca2. Taas. Olen melko ennalta arvattava. Tosin juurikin hain Siwasta paketin, joka sisältää poikkeuksellisesti DK-vahvuista lankaa villatakkiin. Oho. Eikä ole edes harmaata. 

Mukavaa joulun odotusta ihmiset! 

Harmaan ja mustan liitto

Harmaa ja musta. Toimii. Pendulum mallina samoin. 
Jos ei menisi lahjaksi, pitäisin tämän ehdottomasti itselläni. Kolmatta Pendulumia en välttämättä jaksa tehdä, ainakaan ihan hetkeen. 

Ei sillä, että ohjeessa olisi jotain ärsyttävää vaan lähinnä se, että syksyn aikana on ilmestynyt niin paljon kaikkia uusia malleja, joita pitäisi ehtiä saamaan puikoille. Puhumattakaan niistä aiemmin ilmestyneistä... Oravan pyörä, sanoisin.

Malli: Pendulum

Lanka: Isager Alpaca2 ja Wollmeise Lace

Puikot: 3,5 mm

Tällä lankayhdistelmällä huivista tuli huomattavasti ilmavampi kuin oma Malabrigo Sockista neulottu versio. Siksi ehkä hieman kateellisena paketoinkin tätä joulupakettiin...

Huivi istuu malliltaan todella hyvin kaulaan. Ei mitään ihme kikkailuja peilin edessä vaan kaulaan kietominen. Ja that's it. 

Joulun jälkeen tähän kietoutuu äitini. Toive joulupukille siis toteutui. 

Edessä on vapaa viikonloppu, joka toivottavasti sisältää runsaasti neulomista. Cobblestonen edistymistä ja ehkä vähän muutakin. Glögiä, kynttilöitä ja ehkä jopa joulutorttuja. Ei oikein mitään lisättävää. Neulomisiin!

Pehmeää käsiin..

Bloggaaminen joulun alla on melko haastavaa. Suurin piirtein joka kolmannen valmistuvan neuletyön voi julkaista täällä. Nämäkin menevät pakettiin, mutta saajat eivät tätä blogia lue. Kai.

Malli: Omasta päästä

Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino

Puikot: 3 mm

Näin tällaisella raidoituksella tehdyt lapaset Pinterestissä. Kyseistä lankaa oli sopivasti jäljellä, joten siitä se idea sitten lähti. Kaksitoista kerrosta aina yhdellä värillä, pois lukien resori, kärki ja peukalo. Toimii. Ehkä tässä on neulonut sen verran paljon kapeita raitoja, että nyt kaipaa pikkuisen leveämpää...

Lanka sopii mainiosti lapasiinkin. Alle voi vetää veilä kämmekkäät tai toiset lapaset, jos tarve vaatii. Nämä menevät työkaverille lahjapaketissa jouluna. Kiitoksena melko haasteellisesti syksystä. Pehmeyttä ja lämpöä. Sitä ei kai voi olla koskaan liikaa. 

Tampereelle satoi torstai-iltana ensi lumi. Ja sitä tuli eilenkin sitten lisää, oikein kunnolla. Ja näyttää tulevan nytkin. Ei haittaa, valon määrän lisääntymisen otan ilolla vastaan, vaikka en talvi-ihminen olekaan. Kaikki lämpöiset neuleet pääsevät käyttöön ja sylissä on tälläkin hetkellä villa/alpakka-lankainen neuleprojekti. Pojan neule. 1,6 km lankaa korissa. Sparraaja käy joka päivä kysymässä edistymistä... 

Ihanaa talvista isänpäiväviikonloppua kaikille! 

Oljenkorsi

Jokainen on varmaan huomannut uuden Eiran langat- lehden ilmestymisen? Siinä julkaistiin Sannan suunnittelema aivan ihana kämmekkäiden ohje. Pakkohan se oli saada puikoille. 

 Malli: Korsi Eiran langat 1/2014

Lanka: Malabrigo Sock 37g

Puikot: 2,5 mm

Mallineuleen oppii nopeasti ulkoa ja nämä valmistuvatkin yhdessä hujauksessa. Mallineule tekee kämmekkäistä joustavat, joten pysyvät hyvin kädessäkin. Ajattelin näitä ensin lahjaksi, mutta nämä mätsäävätkin niin hyvin aiemman postauksen pipoon, että no can do. Jäävät neulojan käsiin. 

Tällä hetkellä puikoilla on yksi joulujuttu, mutta pikkuisen houkuttelisi duunata tällä mallineuleella sukat. Will see. Jos ei tänä vuonna niin ehkä ensi vuonna. Tässä olisi kuitenkin jonossa se miesten villapaita, pipo, tumput jne. 

On muuten ihanat kädessä näin koneella istuessakin. Mulla on joku kylmiensormienoireyhtymä, joka aktivoituu tietokoneen lähettyvillä, joten näille on oikeasti paljon käyttöä. Meillä on myös sisällä aika koleaa näin kaukolämpöverkossa olevaksi kerrostaloksi. Makkari +17, olohuone asteen enemmän. Jostain luin, että ihminen tottuu viikossa asteen pudotukseen. Minä en ole tottunut tähän 12 vuodessa. 

Huomenna on Miehen syntymäpäivä. Olin lahjan etsinnässä vähän turhan myöhään liikkeellä, joten se ei saavu perille huomiseksi. On siis leivottava. Mokkapaloja - Miehen herkkua. Ensin on tosin pestävä uuni, koska siellä on jotain pohjalla. Sitä ennen on kirjoitettava tiivistelmä ravintolisistä ja kehittämistehtävän raportti. Olisipa mahdollista neuloa ja kirjoittaa samaan aikaan. Sellainen vapaapäivän vietto kuullostaisi huomattavasti paremmalta....

The lanka

Olen vahvasti sitä mieltä, että Malabrigo Yarnin Sock on ihanimpia lankoja, joista olen neulonut. Ja olen neulonut aika monia lankoja. Kaiken lisäksi vyyhdissä tuntuu olevan jotenkin enemmän 400 metriä kuin muissa... 

Ostin lankaa 3 vyyhtiä. Olen neulonut niistä Pendulumin, kaulurin ja nyt tämän pipon. Ja lankaa on vielä. 

Malli: Glashutte hat

Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 57 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm 

Tämä on ensimmäinen neulomani tupsupipo. Tupsu aiheutti melkoisesti päänvaivaa, koska olin alkuun vakaasti sitä mieltä, että tupsut kuuluvat 80-luvulle ja olen jo kerran ollut siellä, joten kiitos, mutta ei kiitos. Mutta. Viime viikolla Kerässä Irina kysyi, että aionko tehdä pipoon tupsun. Ajatus jäi kytemään ja kas, tässä sitä ollaan. Tupsu pipossa ja takki käännettynä! 

Kyllästytte varmaan tähän lankahehkutukseen, mutta pipolankana(kin) tämä on erityisen toimivaa. Pehmeys saa tällaisen superherkkäihoisen lähes liikuttumaan. Ei kutinaa, eikä pipon hinkkaamista edestakaisin niin, että lopputuloksena on kirkkaanpunainen otsa ja lievästi tupeerattu kampaus. I'm in love, deeply.

Pipoja ei ihmisellä voi olla liikaa. Ainakaan näillä leveysasteilla. Oikeasti. 
Lämpöistä ja merinovillaista viikonloppua kaikille - stay warm!

Kirjoneulepipo

Kirjoitin tämän postauksen jo kerran, mutta blogger ei suostunutkaan tallentamaan eikä julkaisemaan sitä. Raivostuttavaa, ja sen seurauksena kirjoitus saattanee jäädä lyhyeksi. Yksi mokaa niin kaikki kärsii...

Aiheena on kuitenkin kirjoneulepipo eikä Bloggerin toimimattomuus. Tämä ohje on ollut mielessäni jo pitkään, mutta nyt tämä massiivinen talveenvalmistautumisoperaationi sai aikaan tämän pääsemisen puikoille. Pettymään en joutunut.

Malli: Green Memories

Lanka: Regia 4ply, Väinämöinen ja Isager Alpaca2 yht 51 g

Puikot: 2 mm, 2,5 mm ja 3 mm

Pipoa neuloessa tutustuin ensimmäistä kerran tubular cast-on -luomistekniikkaan. Sopii kyllä mainiosti varsinkin pipojen resoreihin. Lopputuloksena on siisti ja sopivan napakka, mutta silti joustava resori. Tosin vaikka neuloin pipon koossa L, resori on ehkä aavistuksen tiukka omaan päähäni. Blokkaamalla toistamiseen luultavasti korjaisin ongelman, koska ensimmäisellä kerralla en venyttänyt resoriosuutta yhtään. Ohje kielsi, ja kerrankin tottelin. Virhe...

Pipoja ei näemmä ihmisellä voi olla liikaa. Tai voi, mutta en suostu tajuamaan asiaa. Onneksi lähipiiriin kuuluu monta muutakin pipon käyttäjää. Koko suvun talvi on pelastettu. Juonipaljastus: Neulon jo uutta pipoa... Ja kyllä, olen neulomisaddikti. Enkä edes halua parantua. Anarkistineuloja. 

Suosittelen teitä muitakin testaamaan ohjetta, minä visioin jo sellaista kokonaan harmaan eri sävyin tehdystä versiosta. Toimisi taatusti. Ohjeessa on myös ranteenlämmittimien ohje, joka sekin haluaa puikoille. Ja siihen saa tuhlattua ne loputkin jämät.

Mukavaa viikonloppua lukijat! Iltapäivälehti kertoi tämän viikonlopun olevan viimeinen lämmin viikonloppu. Toivottavasti kuitenkin tarkoittivat kuluvan syksyn viimeistä. Aion joka tapauksessa neuloa. Sisätiloissa. Kotona ja Kerässä. Just ihan parasta. 

Pienten jalkojen lämmittimiä...

Veljeni tytöt tykkäävät pitää säärystimiä legginssien ja sukkiksien kanssa. Ajattelin sitten, että kumpikin saa jouluna paketista sellaiset, koska tähän asti ovat käyttäneet yksiä ja samoja. 3- ja 7-vuotias. Nyt ei tarvitse enää kinastella kumpi saa pitää säärystimiä, jatkossa on molemmille omat.

Malli: Oma

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen 28 g

ja Malabrigo Yarn Sock 7 g

Puikot: 2,5 mm

Nämä ovat koululaiselle. Väiskiä jäi sukistani yli sen verran, että riittivät juuri tähän projektiin. Yksivärinen lanka tasoittaa resorissa muuten melko värikästä lankaa. Pintaneuleena 3 o, 1 n joustin, joka pitää säärystimen sopivan napakkana ja vältytään toivottavasti säärystimen valumiselta nilkkaan.

Nämä ovat pikkusiskolle. Lankana Baby Cashmerino on mitä ihanin vaikka ihan paljaallekin iholle, mutta konepestävyys on se suurin plussa tällaisissa helposti likaantuvissa asusteissa. Valitettavan usein käsinpestävät jäävät käyttämättä, kun niitä varjellaan ja säästellään pidettäviksi vain erityistilanteissa. Yhtäkkiä huomataankin, että jäivät sitten pieneksi..

Malli: Legwarmies by Alana Dakos 

Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino 

Puikot: 3,5 mm

Mallineule oli tuollaista simppeliä. Harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä toimii aina. Olisin voinut tehdä tuollaiset itsellenikin, jos lankaa olisi ollut enemmän. 

Case Teinille villapaita on jo alkumetreillä. Ohje valittu ja hyväksytty hankkeen tilaajalla. Tänään kävin Kerässä pikaisesti töiden jälkeen, mutta tilaajan haluamaa väriä ei löytynyt. Tai ainakaan aran-vahvuudessa. Tässä ei ole varaa omiin sovelluksiin, tilaaja on herkkäihoinen sekä erityisen tarkka väreistä. Projekti voi helposti kaatua toteuttajan sooloiluihin. 

Mietin tässä, että tilaisinko paitaan langat vai miten tässä etenisi... Ensimmäinen mies-neule ei saa minua innostumaan mistään neulon-tätä-ihan-eri-vahvuisesta-langasta-hommasta. Cascade 220 olisi aina varma valinta. Taidan jättää tätä vähän mietintään. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin lukijat! Pysykää linjoilla ja viettäkää rentouttavaa viikonloppua...

Vanttuut vai tumput...

Lapseni puhuu tumpuista, minä vanttuista. Lapseni on elänyt lähes koko ikänsä Pirkanmaalla, kun taas minä olen elänyt ensimmäisen puolikkaan tämänhetkisestä elämästäni Satakunnassa. Murre-eroja.

Lapsi pyysi siis neulomaan tumput, kun säät viilenivät. Minäpä tein sitten työtä käskettyä, ettei ainokaiseni sormet jäädy kylmillä ilmoilla.

Malli: Oma

Lanka: Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK

ja Lang Yarns Novena

Puikot: 3,5 mm

Molempia lankoja oli jäänyt aiemmista projekteista, joten kaupoille ei tarvinnut lähteä. Turkoosi Novena toi tumppuihin mukavasti särmää, ikuisen harmaan rinnalle. Lapsi oli tyytyväinen tuotokseen, vaikka kommentoikin tumppujen näyttävän jättiläissuurilta. No, niitä pitävät kädetkin ovat vuosien varrella hieman kasvaneet...

Eivät nämä varmaan kauden viimeisiksi jää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Saattavat siis unohtua jonnekin... Toisaalta haluaisin neuloa itselleni sellaiset ihanat fair isle- lapaset. Eli tästä voi päätellä, että lapasflow'kin olisi saavutettavissa. Rankalla harjoittelulla. Ei tässä kuitenkaan kannata lähteä vielä suuremmin huutelemaan, voi hyvin olla, ettei niitä lapasia vielä tänä vuonna itselle neulota. Lapsi nimittäin heitti uuden toiveen, joka melkein kaatoi äiti-ihmisen. 

"Voisit neuloa mulle villapaidan."
"Whaaat... Millaisen?"
"No, sellaisen perusvillapaidan. Ne on lämpimiä. Voisin pitää sitä ja t-paitaa takin alla talvisin."
"Okei."

Tässä vaiheessa suurinpiirtein hyperventiloin nojatuolin nurkassa, enkä pystynyt enää sanomaan mitään. Mitä ihmettä. Onkohan se nyt jotenkin aikuistunut ja tajunnut, että villa on parasta, mitä maa päällään kantaa? Onko sillä nyt joku sairaus, jonka oire on vilun tunne? Miten mä ikinä saan jonkun L/XL-kokoisen villapaidan valmiiksi? Sen pitää kuitenkin olla musta tai harmaa, ja pelkkää sileää... Miten tästä edetään? 

Olen sittemmin selannut Ravelryä paniikissa etsien jotain perusraglan-ohjetta, jota ei ainakaan tehdä fingering-vahvuisesta langasta. Väristä ei olla vielä juteltu. Neulon nyt ensin vähän kauluria ikään kuin sulatellakseni tätä. On se vaan ihanaa, ja siksipä minun on tartuttava härkää sarvista. Once in a lifetime opportunity. En mä voi tätä mahdollisuutta laiskuuttani sössiä. Mä neulon sen paidan. 

Johtopäätös: "Tumpuista on yllättävän lyhyt matka villapaitaan..."

Ilon sukat...

Kun Kerään saapui Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Viikonloppu, niin ostettavahan sitä oli. Ja ihan omiin sukkiin. Syksyinen mieli kaipaa pientä väri-ilottelua.

Ohje: Oma 80 s

Lanka: Väinämöinen 72 g

ja Regia 4ply 21 g

Puikot: 2,5 mm

Yksivärisellä Regialla sai mielestäni kivasti rytmiä sukkiin. Väiskin kauniit sävyt erottuvat paremmin, kun on vähän kontrastia. Sukista olisi voinut tehdä vielä pidemmätkin, mutta en ollut ihan varma langan riittävyydestä, joten siksi tämä pituus. Joka on hyvä sekin. Varpaista varteen sukissa lanka menisi tietenkin juuri nappiin, mutta olen sen verran konservatiivinen, että neulon sukkani sukkapuikoilla ja varresta varpaaseen. Varmaan lopun ikääni. 

Näillä sukilla kelpaa ilotella synkkinä päivinä. Väiskin värisävyistä tulee ainakin minulle päällimmäisenä mieleen juuri ilo. Iloiset värit, iloiset sukat ja iloinen ihminen. Yksinkertaista, eikö. 

Sukkia kuvatessa aurinko paistoi ihanasti parvekkeelle. Toivottavasti sukkiin tarttui noita auringonsäteitä, ikään kuin varastoon talven varalle. Sumuisiin aamuihin. Päiviin, jolloin aurinko ei näyttäydy lainkaan.

Lankaa jäi vielä sen verran, että niistä saa ekaluokkalaisen sääriin sopivat säärystimet. 

Aika moni joululahjakin alkaa olla jo valmiina. Melko aikaista hehkuttaa, mutta joulukuussa mieli kiittää kaikista etukäteen tehdyistä.

Sukkaflow jatkukoon. Isommat projektit vasta suunnitteluasteella...

Värikästä viikkoa lukijat!

Talveen valmistautuminen

Olen ehdottomasti kesäihminen. Talvella minulla on pääsääntöisesti koko ajan enemmän tai vähemmän varpaat jäässä. On siis järkevää valmistautua jokavuotiseen koitokseen neulomalla villasukkia. Ja paljon. 

Malli: Oma 56s

Lanka: Regia 4ply ja paria jämälankaa 

Puikot: 2,5 mm

Regian 4ply-sukkalanka on luottokaverini. Nämä muuten ovat mitä mainioimmat tennareiden lämmittäjät talvella. Istuvat jalkaan kuin nakutettu, joten eivät aiheuta tennareissakaan mitään rullaantumis/hiertymisefektiä. I like. Ja Regia kestää hyvin kengissä.

Useat kanssaneulojat eivät pidä sukkien neulomisesta. Minä taas suorastaan nautin. Sukkia neuloessa pääsen oikeasti sellaiseen tilaan, jota kai viisaammat kutsuvat flow'ksi. Mielestäni täydellisesti jalkaan istuva sukka on myös sellainen superonnistumiskokemus. Toivottavasti joku lukija tajuaa pointtini, etten vaikuta ihan höynähtäneeltä...

Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään täydellisesti istuvaa sukkaa perheen miesten jalkoihin. Osasyynä saattaa olla jättimäinen jalan koko, joka estää flow'n saavuttamisen tai edes siihen pyrkimisen. Suurin syy taitaa olla kokeiluhaluttomat asiakkaat. Itselle neuloessa sukkaa on helppo sovittaa, mutta miehet eivät tuota sovittamista näe niin oleellisena.

Toivottavasti sukkia syntyy muidenkin puikoilta. Täällä siirryttiin lapasiin, kun jälkikasvu ilmoitti, että olisi syytä saada NOPEASTI uudet lapaset. Talvi tulee. Mainitsin kyllä aiempien katoamisesta, mutta ei hukkaamiselle kuulemma mitään itse voi. Vahinkoja sattuu. Huolellisuudella ei siis aiempien luulojeni mukaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

Pääasiana pidän kuitenkin arvostusta. Sitä, että 15-vuotias teinipoika haluaa juuri ne neulotut tumput. Hukkuvat sitten tai eivät. Minä neulon lisää. <3

Vaaleanpunaista unelmaa...

Paras ystäväni täyttää lokakuussa pyöreitä vuosia. Ystäväni tuntien, mitään massiivisia juhlia ei ole tulossa, mutta haluan ehdottomasti antaa lahjaksi jotain käsin tehtyä, koska ystäväni ei ole neulojaihmisiä.

Nähdessäni tämän Jonnan aloittamana Kerässä, tiesin heti löytäneeni oikean mallin ja langan. Ihana huivi valmistuu vain yhdestä kerästä Isagerin Alpaca  1:stä, ja on silti ihan riittävän iso sekä ainakin ihanan kevyt.

Malli: Krakasjal

Lanka: Isager Alpaca 1, 50 g

Puikot: 3,5 mm

Pintaneule on todella helppo oppia ulkoa, vaikka saksankielisen ohjeen nähtyänikin ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tämä voi onnistua. Viimeksi saksaa on tullut luettua lukiossa, ja siitä on nyt kuitenkin vierähtänyt jokunen vuosi. Onneksi Jonna auttoi ja Ulla-neuleen saksa-suomi-neulesanastosta pääsi tarkistamaan, jos epätoivo iski.

En ole aiemmin neulonut mitään tästä Alpaca 1:stä. Taattua Isagerin laatua ja ihanan pehmeä. En pidä ollenkaan mohairlangoista niiden "karvojen" vuoksi, ja aluksi olin tämänkin langan kanssa paniikissa, kun oma paita näytti neulonnan jäljiltä ihan vaateharjalta. Pelko osoittautui turhaksi, koska kastelu vei irtokarvat mennessään ja toisaalta ystävänikään ei ole yhtä neuroottinen niiden suhteen kuin minä.

Huivi muuten valmistui ihan parissa illassa telkkaria katsoessa, joten tällaisen voisi tekaista itsellekin. En ole pitsihuivi-ihmisiä, mutta tämä toisi vaihtelua noihin ainaoikeinneulos-huiveihin, joita kaapeista löytyy jo muutama. Ei pitsineuletta, mutta kuitenkin jotain. 

Oletteko muuten tutustuneet Brooklyn Tweedin Fall14-ohjeisiin? Apua. Voisin neuloa ne kaikki, vaikka ovatkin kappaleina neulottavia. Tai ainakin tällä hetkellä kuvittelen niin. Neulottua toki saisinkin, mutta kokoaminen olisikin sitten ihan toinen asia... 

Töissä ollut kuitenkin hallittua ja hallitsematonta kaaosta, joten en ole ehtinyt Kerään. Jouduin perumaan Molla Millsin kurssinkin, joten mielestäni korvaukseksi mielipahasta voin mennä ostamaan langat esim. tähän ihanuuteen. Vai mitä?

Oikein rentouttavaa sunnuntaita lukijat - minä aion siivota auton, ja neuloa sukat loppuun!

DIY jämälangoista...

Jokaisella neulojalla on ihan varmasti sekalainen kokoelma jämälankakeriä ja -nöttösiä. Lankaa ei raaski ikinä heittää roskikseen, joten jotain niistäkin pitäisi keksiä. Onneksi pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, koska jo viime vuoden lopulla ihmiset neuloivat jämälangoista sukkia innolla. Minä periaatteen naisena teen saman noin vuoden viiveellä...

Kaikkia lankoja ei ollut niin paljon, että olisi saanut täysin symmetriset sukat, mutta melko samanlaiset kuitenkin. Sukkiin sai kulutettua reilun 60 grammaa sukkalankojen jämiä. Vielä jäi jäljellekin, mutta eiköhän ne talven mittaan tule neulottua. Tai syksyn. 

Nämä jäävät ehdottomasti omaan sukkakoppaan. Pimeinä talviaamuina kelpaa vetää nämä väriruiskeet jalkaan ja hilpaista bussipysäkille. Väriterapiaa - sanoisin. Vahvistetulla kantapäällä varustettuina pitäisi kestää kengissäkin.

Sukkien neulominen, tai neulominen yleensäkin, on kyllä melkoisen tehokasta stressin poistoa. Tai ainakin lievittämistä. Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii varsin usein, että tuliko haukattua liian suuri pala - selviänkö tästä. Itsestä riippumattomista syistä, et aina saa kaikkia lankoja hallintaasi, jonka seurauksena tulee helposti tunne, ettei kaaos ole enää hallittavissa. 

Viikonlopun ajan mantrani on seuraava, johon törmäsin Instagramissa:

Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Heilurihuivi...

Ostin Amsterdamin reissulta tuliaiseksi itselleni Malabrico Sock- lankaa kaksi vyyhtiä. Jo kaupassa niitä hypistellessäni päätin, että huivi niistä tulee, koska eipä tuollainen vahvistamaton villa ole oikein omiaan sukkiin. Huivimallia valitessani kriteereinä olivat aina oikein- neulos ja symmetrisyys. En oikein osaa käyttää kovin epäsymmetrisiä huiveja, kun tuntuu, että aamulla menee tunti peilin edessä huivia asetellessa. 

Malli: Pendulum

Lanka: Malabrigo Yarn Sock 152 g

Puikot: 3,5 mm

Lankana Malabrigo Sock on kyllä aivan ihana. Pehmeä tuntuma ja värit ovat niin eläväisiä. Oikeasti aivan huippu huivilanka. Olen varma, ettei tämä jäänyt ainoaksi neuletyöksi kyseisestä langasta. 

Värit tuovat väkisinkin mieleen Rauman Lukon (=Suomen parhaan jääkiekkojoukkueen) ja Ruotsin. Värejä valitessani en kylläkään ajatellut kumpaakaan, valitsin vaan spontaanisti kaksi mielestäni kauneinta väriä. 

Huivin valmistuttua havaitsin tarvitsevani uuden takin. Sellaisen syystakin, joka sopii huiviin. Esimerkiksi sinisen parkan. Eli tuli taas halvaksi tämäkin huivi... 

Huivi on malliltaan oikein kiva. Oikeasti helppo heittää kaulaan eikä kuitenkaan liian pitkä tai liian lyhyt. Tykkään. Arkikäyttöön mitä parhain. Aamuisin kelpaa värjötellä bussipysäkillä, kun ei ainakaan kaulaa palella...

Syksy on virallisestikin täällä ja kaikki ihanat lämpimät neuletyöt pääsevät käyttöön sekä uudet puikoille. Mikäs sen ihanampaa!

Asiapipo...

Pidän pipoista. Juurikin sellaisista löysemmän puoleisista, pehmeästä langasta neulotuista pipoista, joiden alle saa tungettua isomman tai pienemmän hiusmallin ilman, että lopputuloksena on litistyneet hiukset ja joustinneuleen aiheuttamat painaumat otsalla...

Malli: Oma

Lanka: Eden Cottage Yarns Bowland DK 90g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Olen ostanut vyyhdin tätä Eden Cottage Yarnsin lankaa joskus talvella Kerästä juurikin pipoa varten, mutta en löytänyt mitään sopivaa mallia. Mallia, jossa ei oikeasti ole  mitään ihmellisyyksiä, mutta kuitenkin joku juttu. 

Lopputuloksena syntyi peruspipo ainaoikeinreunuksella ja helmineuleella. Luulenpa pitäväni tätä tulevana talvena melko paljon, koska pari talvea päässä on ollut oikeastaan vain Rikke, joka on kyllä nyt tullut tiensä päähän. Saatanpa jopa tehdä tällaisen lahjaksikin. Eli kai tätä voisi sitten sanoa onnistuneeksi kokeiluksi...

Bowland DK lanka tuoksui ihanasti lampaalta, olematta kuitenkaan sellainen karhean rouhea. Herkkäihoisena en voi pitää päässäni mitään karheita yksilöitä saamatta massiivisesta ihottumaa otsaan ja päänahkaan. Eipä tätä nyt tietenkään vielä ole voinut testikäyttää pidempiä aikoja, mutta luulisin, että sovimme yhteen...

Viikonlopusta tuli yllätysvapaa töistä. Ihanaa! Maanantaina aukeaa uusi ravintola ja valtavasti uusia tuulia sekä haasteitakin. Viikonlopun taidankin käyttää ihan vaan rentoutuen... Sukkakudin, The Wire, sieniretki. Kuullostaisi mukavalta. Eikö? 

Viikonloppuja ihmiset!