Yksinkertainen on useimmiten kaunista...

Niin se vain on. Useimmiten yksinkertainen on kaunista. Pähkäilin kurpitsan värisen Väinämöisen kanssa pitkään sukkamallia. Lanka on ostettu ihan omaan käyttöön ja viime postauksen sukkavajeen tullessa puheeksi, päätin ottaa härkää sarvista. Lanka päätyi vyyhdiltä kerälle alta aikayksikön, vaikka sirkansääretkin kertaalleen lahosivat. Mallia etsin kirjoista ja Ravelrystä sitten ikuisuuden, kunnes päätin, että tämä lanka ei kaipaa kuvioita osakseen.

Malli: Basic Ribbed Socks
Lanka: Väinämöinen 65 g
Puikot: 2,25 mm

Näistä tuli ihanat, en jaksanut edes mitään kostutella vaan ihan suoraan käyttöön. Pimeänä syysaamuna kun kiskaisee nämä jalkaan niin piristyy taatusti! Taidanpa tehdä samalla mallilla Miehillekin sukat. Ehkä. 

Kummityttöni aloitti esikoulun. Nyt jo! Juurihan vasta oli ristiäiset... E tykkää pitää legginsejä, kuten varmaan kaikki pikku tytöt, joten päätinpä sitten tehdä säärystimet. Aamuisin voi olla jo viileää ja nämä on helppo sujauttaa legginsien päälle.

Malli: Sadler's Wells
Lanka: SMC Baby Wool, 50g 
Puikot: 3 ½ mm

Lankaa en ole ostanut, onneksi! Tosin tämän ostoksen myötä "joudun" lankaostoksille varsin pian... Voi, mitä ihanuuksia! Saan aloittaa kirjasta neuleohjeen heti kun olen saanut yhdet villapaitalangat kaapista tuhottua. Huoh, ihan tyhmä sääntö, mutta itsepä oon keksinyt. Moskovan MM-kisat saivat siis kisastudioon seurakseen Still lightin, vihdoin ja viimein. Veeraa ku Veeraa, kuitenkin.

Sisustusvimma on jatkunut, pienimuotoisena kylläkin. Käydessäni noutamassa kirjan Akateemisesta, piipahdin odotellessani Miehiä halpakauppa Tigeriin. Sieltä löytyi kaikkea pientä kivaa kotiin, kuten nämä.

Pieni söpöliini

Olen silmälasi-ihminen. Makuuhuoneessamme sijaitsee kelloradio, tai pikemminkin sarastusvalovehje, jonka näyttö on sellainen haalean sininen ja vekotin sijaitsee vuoteen toisella puolella. En siis näe yöllä kellon aikaa, ellen nouse istumaan ja siirry lähemmäs tuijottamaan silmät sirrillä. Ratkaisuksi pieni söpöliini siirtyi minun yöpöydälleni ja taas näkee kellon ajan. Tosin Mies valittaa, että tämä tikittää liian äänekkäästi...

Keittiöön kello - tai kouluun

Tämä löytyi keittiöön ja on varsin ihana. Tämäkin tikittää melko äänekkäästi, mutta eipä haittaa. Kuullaanpa ainakin, miten aika juoksee!

Ai, niin tällainen ihanuus saapui postitse. Voitin Meijun blogin arvonnasta nämä kerät. Voi, sitä ilon määrää, kun postista tulee ihanaa lankaa, eikä ole itse sitä ostanut! Näistä tulee luultavasti pipo - näyttävät taatusti hyvältä pipona.

Ensin pitää aloittaa opinnot, saada tunika valmiiksi ja hurjan paljon kaikkea muutakin... En anna asian haitata. Kaikki ajallaan - tai eri järjestyksessä! 

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille teille ja tervetuloa uudet lukijat sekä satunnaiset seuraajat! Blogissa vierailtu sen verran tiheään, että pitää varmaan organisoida kohta jotain happeningiä sen tiimoilta...