Arvonta - vihdoinkin...

Muistatteko, kun lupailin loman aikana laittaa sen arvonnan pystyyn...? Lomaa jäljellä enää yksi koko päivä, joten pitänee lunastaa lupaukset siltä osin.

Arvontaan osallistuminen alkaa siis tänään 28.9.2013 ja päättyy  6.10.2013. Osallistumaan pääset kommentoimalla tähän postaukseen määräaikaan mennessä. Kommentiksi riittää ihan mikä tahansa, mistä nyt käy ilmi, että kommentoija haluaa osallistua arvontaan. Tietenkin olisi kiva saada uusia lukijoita ja arvontaa saa toki mainostaa omassa blogissaan aivan mielin määrin, mutta velvoitetta siihen ei ole.

Palkintona lankaa!

Palkinnoksi neuleblogin arvonnassa saa tietenkin lankaa! Eli arvotaan 1 kpl Wollmeisen Twiniä värissä Ruby thursday. Ja pakettiin saattaa eksyä vielä joku yllätys, mutta yllätyksistä ei voi tietenkään etukäteen mainita.

Onnea arvontaan! Minäpä lähdenkin katsomaan viikon ikäistä poikavauvaa - kera neulontatuliaisteni...

Pikkumiehelle peitto.

Veljeni perheeseen syntyi eilen illalla potra poika. Vauvalle pitää ehdottomasti neuloa peitto vaunuihin, joten tartuin viikko sitten toimeen. 

Olen aina pitänyt siksak-peitoista ja ainaoikein-neuleesta. Väreiksi valikoituivat tuollaiset unisex-värit, koska etukäteen ei ollut tiedossa, että tuleeko prinssi vai prinsessa... Peittoa neuloessa mieleen hiipi ajatus, että tällainen pitäisi tehdä torkkupeitoksi itsellekin. Lämmitti niin ihanasti jalkoja...

Malli: Zig-Zag-Spread
Lanka: DROPS Karisma
Puikot: 5 ½ mm

Vauvalle on jo tehtynä nämä, joten mietiskelen tässä, että vienkös tämän peiton heti ensi visiitillä muiden kutomusten mukana vai vasta myöhemmin? Ainahan voin kuitenkin neuloa lisää... 

Puikoilla on tällä hetkellä huivi, johon lankavarastosta hupenee onneksi 100g huivilankaa ja himo aloittaa joku uusi ihana työ on koko ajan päällänsä. Olisiko se villasukat vai mikä? Rikkekin olisi kiva tehdä erivärisenä ja vaikka mitä kaikkea. Huoh. Oikeasti pitäisi paneutua tuloslaskelmaan ja taseeseen. Megahuoh. Neulon mun huivin sisulla valmiiksi ja samalla päätän seuraavaksi puikoille pääsevän työn. It's a deal. Tuloslaskelmaan ehtii paneutua tenttiä edeltävänä iltanakin....

Ensi viikolla on alkaa huikea ARVONTA!

Lämpimiä ajatuksia...

Näiden säärystimien neulominen on kuulunut mun to-do-listaan aivan hävyttömän kauan. Tunikan tikuttamisen jälkimainingeissa päätin ottaa puikoista kiinni ja tehdä ne - vihdoinkin. Ihanat tulivat ja suoraan käyttöön. Saatanpa tehdä toisetkin, erivärisenä. Alkuperäisohjeesta otin ainoastaan mallineuleen, muuten kyseessä sellaiset improvisaatiotekeleet. Ihan inan pidemmät olisin saanut tehtyä, mutta epäilin, ettei mallineuletta saisi lopetettua oikean kohtaan, joten jätin riskin käyttämättä..

Alpaca Sox Legwarmers
Lanka: Regia 4-fädig 88 g
Puikot: 2½ mm

En harrasta talvisin minkäänlaisten välihousujen/sukkiksien käyttöä housujen alla, paitsi pilkillä. Näillä saan lämmitettyä sääriäni, jos ensi talvena tulee olemaan 100 astetta pakkasta. Tai jos ei tule, niin voin siltikin lämmittää sääriäni näillä.

Työn ohessa opiskellessa, on väistämättä tinkittävä jostain. Valitettavan usein se on läheisten näkeminen. Lämpimin ajatuksin päätinkin ilahduttaa kummityttöäni ja hänen pikkusiskoaan pipoilla. Pipomallina toimii lasipurkki seisomassa kulhon päällä... Varsinainen taidonnäyte!

From Norway with love - hat
Lanka: Wollmeise Twin 30g, Drops Fabel  
Puikot: 2½ mm ja 3 mm

Pipomallin inspiraationa toimi tuo Picklesin malli (suunnittelevat muuten superihania malleja). Neuloin pipon fingering-vahvuisesta langasta, joten lähinnä taas otin ohjeesta vaan mallineuleen. Toivottavasti ovat sopivan kokoiset. En uskaltanut kasteltuani lähteä juurikaan venyttämään, ettei näitä palauteta minulle jättisuuriksi todettuina... Lankana Wollmeisen Twin ja sydämet neuloin Drops Fabelilla, kaapin perältä löytyi juuri sopivat pienet nöttöset. Kaikki kannattaa aina säästää! Tai ainakin kaikki langat.

Nyt pitäisi tarttua koulutehtäviin. Puikoilla on jo uusi työ, huivi! Oho! Ainaoikeaa siis tulossa. Ja ehkä yhtä vauvanpeittoa jahka langat saapuvat. Edit. Oli pakko tilata lankoja, koska ei ollut sopivia värejä varastossa. Lomaviikollani lupaan järjestää sen arvonnan. Vihdoinkin! Kohta täällä on oikeasti visiteerannut 3000 kertaa joku, joten pitäähän tuota juhlia! Itse asiassa aina on hyvä syy juhlia. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin - oikein hyvää viikonloppua kaikille! 

And yet it moves...

Se on valmis. Feeling good.

Still light
Lanka: Drops Alpaca n.450g
Puikot: 3 mm

Oli todella neulomisen arvoinen, vaikka usko olikin koetuksella. Luulenpa, että tästä tulee tämän talven suosikkivaatetukseni. Ihana malli ja ihana lanka. Nyt pitää huokaista, ja tehdä vähän "kevyempiä" töitä hippasen aikaa. Ihailen ihmisiä, jotka ovat neuloneet useamman Still lightin, moiseen suoritukseen en usko kykeneväni, vaikka olisihan se ihana omistaa tunika jossain toisessakin värissä.

Välityökin valmistui. 

Elokuun viljaa
Lanka: Cascade Heritage 50g
Puikot: 2½ mm

Iikun malli on kaunis ja Cascaden Heritage lankana ihanan pehmeä jalkoihin. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja neuloessa päätin, että tästä langasta on ehdottomasti tehtävä itselle huivi. Joskus. Niin ihanan pehmeää se on. 

Nämä sukat tulivat ihan mun omia jalkoja lämmittämään! Lankaa jäi sen verran, että saatan tehdä toisetkin. Toisaalta harkinnassa on myös tehdä raitasukkia, kun noita eri kokoisia ja näköisiä fingering-vahvuisia nöttösiä olisi useampi lasipurkillinen. Jospa vaikka pukinkonttiin...

Tunikan jälkeen puikoille pääsi säärystimet. Ne ovat tämän(kin) syksyn hitti ja haaveilin niistä jo keväällä. En vain saanut aikaiseksi ja kesällä tuntui hölmöltä tikuttaa säärystimiä. Haaveilen ostavani syysnilkkurit tai sitten ne kauan haaveilemani nahkaiset talvi Converset ja niiden kanssa mä tarvitsen ehdottomasti säärien lämmittimet! 

Työkaveri näytti Juju-kerhon kuukauden kirjasta mainosta ja sellaiset neulotut sydämetkin olisivat varsinkin lahjapakettiin aivan ihania... Ei puutu kuin aivan tolkuttomasti vapaa-aikaa, jota ei tänä syksynä ei kyllä liiemmin ole. Muiden blogeissa valmistuu ihania kämmekkäitä, sukkia ja huiveja... Mä haluan ne kaikki eikä mulla ole aikaa!!!

Almost there...

Vietin viime viikolla syntymäpäiviä. Ei mitään suurisuuntaisia juhlia - tosiaankaan. Eikä mitään tasakymmeniäkään. Äiti ja isä tulivat kuitenkin käymään ja lahjoivat minut pitkään haaveilemallani esineellä... Oih ja voih, siinä se nyt on! 
Block on vihdoin meillä.

Kävimme äidin kanssa myös Ikeassa ja ostin vihdoin viimein kehykset tuohon Vilan paperikassiin. Bongasin idean jonkun blogista alkukesällä ja Vilan kassia säilötty siitä asti kirjojen välissä. Useampaan kertaan tässä välissä piipahdettu jo Ikeassa, mutta Miehen kanssa siellä asioidessa ei todellakaan päämäärättömästi haahuilla missään kehysosastolla vaan mennään eteenpäin kuin merijalkaväki konsanaan...

Tämä slogan olisi hyvä pitää aina mielessä. Juuri siksi tämä taulu pääsi paraatipaikalle television päälle. Eräänlainen mantra tai meditaatioharjoitus - tai ainakin pieni muistutus.

Ihanan kesäiset säät ovat vain jatkuneet. Työmatkapyöräily on varsin mukavaa kun aurinko paistaa - selkeästi mukavampaa kuin vesisateessa. Iltaisin on silti ihanaa sytyttää jo kynttilöitä... En ikinä selviäisi kevääseen, jos en saisi polttaa kynttilöitä. Takka olisi vielä ihana lisä, mutta kerrostaloasujana on tyydyttävä näihin...

Niin ja sitten se Still light - still going on. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Neuloin välillä hihat ja taskut. Osin syystä, että kyllästyin siihen tikuttamiseen, osin siksi, että halusin nähdä, minkä verran minulle jää lankaa helman loppuun saattamiseen. Haluan tunikasta polvimittaisen, jos vaan suinkin jaksan neuloa. Haluaisin tunikan olevan sen pituinen, että voin laittaa sukkikset alle ja silti huolimatta kumarrella ilman kiusaantuneita tilanteita. 

Lankaa jäljellä vielä 2 koko kerää ja mittaa taitaa olla taskujen alapuolelta joku 15 cm. Kymmenen kerää ostin, joten todennäköisesti jää kuitenkin vähän yli. Saattaa hyvinkin valmistua ennen deadlinea, jos jaksan työpäivien jälkeen neuloa ahkerasti! Seuraavaan projektiin katselinkin jo Cascade Ecological Woolia... 

Postista tipahti tällä viikolla myös Interweave Knitsin syysnumero. Hmph - kuvaa ehkä parhaiten ensivaikutelmaani ohjeista. Ensimmäisen pikaselailun jälkeen olo oli sellainen, että eihän tästä voi neuloa mitään. Myöhemmin selatessa on löytynyt pari, jotka saattaisin haluta tehdä. Kolmannella lukukerralla saatankin jo nähdä jonkun kivan neuleen, kunhan osaan hahmottaa neuleen jonkun muun värisenä kuin ohjeessa. 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille teille!

Välillä työtä ja välityötä..

Taisinpa kertoakin teille jo aloittavani lankavarastojen tyhjentämisen luomalla vihdoinkin silmukat Still light - tunikaan, jonka lankat sekä ohje ovat marinoituneet kaapissa riittävän pitkään... Tällainen vahvasti puuduttava satametriä pitkä tunika 3½ millin puikoilla onkin juuri sopivaa neulottavaa melko kiireisessä arjessa, tasapainoillessa työn ja koulun (tai lähinnä niiden tehtävien) välillä. Tuntuu, että aina kun ehtii puikkoihin tarttua saa aikaiseksi ehkä kaksi kerrosta ja ehdin valmistuakin ennen kuin tunika valmistuu....

Deadlineja rakastavana ihmisenä päätinkin, että tunikallehan määrätään valmistumispäivä! Muuten kyllästyn tuohon koko projektiin ja pikaistuksissani saatan jopa purkaa sen, vain päästäkseni aloittamaan jotain uutta ja ihanaa. Ja koska en harrasta keskeneräisiä käsitöitä, en voi aloittaa mitään isompaa ennen kuin tämä on valmis, siksi tuo hävittämisen mahdollisuus leijailemassa. 

Pidän viimeisen kesälomaviikkoni viikolla 39. Lähdemme Miehen kanssa parin päivän reissulle silloin ja tunikan on oltava valmis silloin. Piste. Tunika on valmiina mitä mainioin matkaneule, eri alaosilla saan muokattua kokonaisuutta paljon. Ja pikku reissulle kun ei kannata ruumaan laitettavasta matkalaukusta maksaa. Useita kärpäsiä lyötävissä aikataulussa valmistuessaan.

Viimeaikaiset näkymät...

Oikeasti on varsin opettavaista aloittaa lankavarastojen tyhjentäminen sieltä tylsimmästä neulomuksesta. Olen pitkään haaveillut tunikasta, mutta aina olen kuitenkin aloittanut jotain mukavampaa... Nyt on sitten jäänyt ikään kuin luu käteen... Kuvissa huomaa edistystä kuitenkin tapahtuneen, omaksikin ihmetykseksi. Oikeasti olen jo taskujen silmukatkin siirtänyt apulangoille. Hienoa!

Välillä on ollut kuitenkin pakko tehdä jotain muuta. Eli eräissä tapauksissa (kuten tässä) saa ottaa välityön välttääkseen karikkoja. Siihen ratkaisuksi saapuikin Iikun suunnitelemat Elokuun viljaa - sukat. Kaapeista löytyi ihan samaa lankaakin, joten ei muuta kuin puikoille. Aivan massiivisia kyllästymiskohtauksia ei ole tullut, koska sukka "vasta" tässä vaiheessa...

Malli on kyllä ihana ja niin on lankakin - molemmissa töissä. Dropsin Alpaca ja Cascaden Heritage ovat uusia tuttavuuksia mun puikoilla, ja ainakin neulontatuntuma on ihana. Syksyistä loppuviikkoa teille kaikille!

Yksinkertainen on useimmiten kaunista...

Niin se vain on. Useimmiten yksinkertainen on kaunista. Pähkäilin kurpitsan värisen Väinämöisen kanssa pitkään sukkamallia. Lanka on ostettu ihan omaan käyttöön ja viime postauksen sukkavajeen tullessa puheeksi, päätin ottaa härkää sarvista. Lanka päätyi vyyhdiltä kerälle alta aikayksikön, vaikka sirkansääretkin kertaalleen lahosivat. Mallia etsin kirjoista ja Ravelrystä sitten ikuisuuden, kunnes päätin, että tämä lanka ei kaipaa kuvioita osakseen.

Malli: Basic Ribbed Socks
Lanka: Väinämöinen 65 g
Puikot: 2,25 mm

Näistä tuli ihanat, en jaksanut edes mitään kostutella vaan ihan suoraan käyttöön. Pimeänä syysaamuna kun kiskaisee nämä jalkaan niin piristyy taatusti! Taidanpa tehdä samalla mallilla Miehillekin sukat. Ehkä. 

Kummityttöni aloitti esikoulun. Nyt jo! Juurihan vasta oli ristiäiset... E tykkää pitää legginsejä, kuten varmaan kaikki pikku tytöt, joten päätinpä sitten tehdä säärystimet. Aamuisin voi olla jo viileää ja nämä on helppo sujauttaa legginsien päälle.

Malli: Sadler's Wells
Lanka: SMC Baby Wool, 50g 
Puikot: 3 ½ mm

Lankaa en ole ostanut, onneksi! Tosin tämän ostoksen myötä "joudun" lankaostoksille varsin pian... Voi, mitä ihanuuksia! Saan aloittaa kirjasta neuleohjeen heti kun olen saanut yhdet villapaitalangat kaapista tuhottua. Huoh, ihan tyhmä sääntö, mutta itsepä oon keksinyt. Moskovan MM-kisat saivat siis kisastudioon seurakseen Still lightin, vihdoin ja viimein. Veeraa ku Veeraa, kuitenkin.

Sisustusvimma on jatkunut, pienimuotoisena kylläkin. Käydessäni noutamassa kirjan Akateemisesta, piipahdin odotellessani Miehiä halpakauppa Tigeriin. Sieltä löytyi kaikkea pientä kivaa kotiin, kuten nämä.

Pieni söpöliini

Olen silmälasi-ihminen. Makuuhuoneessamme sijaitsee kelloradio, tai pikemminkin sarastusvalovehje, jonka näyttö on sellainen haalean sininen ja vekotin sijaitsee vuoteen toisella puolella. En siis näe yöllä kellon aikaa, ellen nouse istumaan ja siirry lähemmäs tuijottamaan silmät sirrillä. Ratkaisuksi pieni söpöliini siirtyi minun yöpöydälleni ja taas näkee kellon ajan. Tosin Mies valittaa, että tämä tikittää liian äänekkäästi...

Keittiöön kello - tai kouluun

Tämä löytyi keittiöön ja on varsin ihana. Tämäkin tikittää melko äänekkäästi, mutta eipä haittaa. Kuullaanpa ainakin, miten aika juoksee!

Ai, niin tällainen ihanuus saapui postitse. Voitin Meijun blogin arvonnasta nämä kerät. Voi, sitä ilon määrää, kun postista tulee ihanaa lankaa, eikä ole itse sitä ostanut! Näistä tulee luultavasti pipo - näyttävät taatusti hyvältä pipona.

Ensin pitää aloittaa opinnot, saada tunika valmiiksi ja hurjan paljon kaikkea muutakin... En anna asian haitata. Kaikki ajallaan - tai eri järjestyksessä! 

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille teille ja tervetuloa uudet lukijat sekä satunnaiset seuraajat! Blogissa vierailtu sen verran tiheään, että pitää varmaan organisoida kohta jotain happeningiä sen tiimoilta...