Hihat palaa...

Ensin positiiviset asiat: Huippukivaa saada lukijoita! Tervetuloa, viihtykäähän seurassani...

Ja sitten ne huonot..
Joskus sitä ihan tosissaan miettii, että kuinka hiton tyhmä sitä oikein voi olla... Tällä viikolla tämä asia on ollut mielessä useampaan otteeseen. Se keväänvihreä työ, jos puhuin on Vitamin D. Olen tykännyt kauhean paljon kutoa sitä, ainakin ennen tätä viikkoa. Suhauttelin siis innoissani menemään ekan hihan. (Neuloin hihat pyörönä poimien kainalon alta silmukat) Koko hiivatin neulomisen ajan katselin ja jopa kokeilin, että onpas vähän löysänoloinen hiha... Aika useinhan tuollaiset löysänoloiset hihat muuttuvat sopivankokoisiksi ajan myötä.... No, Sherlock! Enpä ole moista kuullut kenellekään tapahtuneen...

 

 

Tässä se löysä hiha plus mun varpaat :-)

Miksi ihminen ei voi virhettä huomatessaan heti purkaa ja aloittaa alusta?!? 

Tässä se toinen hiha

Tämä toinen hiha on tehty 4 silmukkaa vähemmällä silmukkamäärällä ja on sopiva, nätti ja kiva. Inhoan nykyään tätä koko neuletta... Ei vaan, yritän päästä tästä kriisistä yli ja viikonlopun pitkien työvuorojen jälkeen tarttua uudella draivilla purkuhommiin ja sitten voin olla iloinen hienosta ja monikäyttöisestä neuleesta, joka lämmittää minua monia vuosia. 

Indeed: Joskus voisi tosiaan tehdä heti sen, mikä on joka tapauksessa kohta edessä.