Villasukkakesä

Ei se kesä sitten tullutkaan. Kesätopit odottelevat malttamattomina kaapissa, mutta valitettava tosiasia on, että villasukille on ollut enemmän käyttöä tänä kesänä. Tuntuu, että kesäloma on kulunut säätiedotusta vahtien. Suunnitelmia ei ole ollut, ja ne vähäiset, joille on edes ajatusta suotu, ovat melko nopeasti kariutuneet. Koska sade.

En ole mikään sääasioiden supervalittaja, elämässä on huomattavasti suurempiakin murheita. Vaikea kuitenkaan löytää kovin montaa positiivista asiaa siitä, että heinäkuun viimeisen päivän aamuna on 9 astetta lämmintä ja näin iltapäivällä sataa taas kaatamalla.

Positiivistakin on. Ei ole joutunut villaa hylkäämään säiden vuoksi, päinvastoin. 

 Malli: Oma perussukka 60s

Lanka: Regia 4ply Arne&Carlos

Puikot: 2,25 mm

Kerään tuli Arne&Carloksen suunnittelemaa sukkalankaa ja tietenkin menin ja ostin kaksi kerää. No, kotona nämä eivät sitten enää puhutelleetkaan ollenkaan. Pikemminkin työnsivät luotaan. Päätin neuloa koon 38 sukat ja antaa ne joululahjaksi. Lankahan on mitä parhain, kuviot eivät vaan miellytä minua ollenkaan.

Kummitytöllekin neuloin sukat, pinkkiä 8-vuotiaalle, mitäpä muutakaan. Tarpeeseen nämä aina tulevat, vaikka eivätpä nuo lapsukaiset mitenkään innoissaan sukkatuliaisista ole. No, enpä ollut minäkään lapsena - ja tässäpä lopputulos.

Vihreä lanka on Eden Cottage Yarnsin Tempoa ja pinkki Wollmeisea. Vihreä tasoittaa kivasti pinkkiä ja taas sain käytettyä yhden pikkukeräsen pois lankakorin pohjalta. Perussukka 3 o, 1 n varrella - pysyy napakasti tuollaisissa pitkissä, laihoissa koivissa. 

Sukkien neulonta on terapeuttista. Ihan vaikka keskikesälläkin. 
Autossa, bussissa, rannalla (?!), parvekkeella ja nojatuolissa. Pääasiahan on neulonta, eikös vaan. Ehtii ne matot pestä sitten joskus, kun ne saa kuivaksikin. Ensi kesänä?

Pellava + puuvilla

Blogissa on ollut hiljaiseloa. Viisi viikkoa. Työssä on ollut hektistä, kiireistä, stressaavaa ja vähän kaikkea muuta siihen vielä lisäksi. Muutaman kerran olen jo aloittanut postauksen, mutta priorisoinut ja jatkanutkin neulomista. 

 Malli: Oma

Lanka: Isager Bomulin 165 g

Puikot: 3,25 mm

Olen minä neulonut. Isagerin Bomulinista muun muassa. Kesäisen laatikkotopin, joka tosin odottelee kaapissa sitä kesää. Kerran on ollut päällä - tai siis nahkatakin alla...

Lankana Bomulin on ihana, pellavan hyvät ominaisuudet saavat puuvillan "huonot" ominaisuudet jäämään jonnekin taka-alalle. En neulo sataprosenttisesta puuvillasta, koska en oikein pidä siitä. Ulkonäöllisesti enkä langan ominaisuuksiltakaan. Tätä neuloessa unohtui koko puuvillan olemassaolo.

Musta ja beige, raitaa tottakai - farkkusortsit tai maksimekko. Monikäyttöinen kesätoppi, yksinkertaisuudessaan. Laatikkona alhaalta ylös ja hieman tuollainen venepääntietyyppinen ratkaisu. Ja valmistuu jouheasti. 

Kesä voisi jo tulla. Olemme valmiina.

Iloa ja väriä...

Neuloin huivin. Värikkään, pitkän ja kevyen. Tarkoituksena oli siis kuluttaa mahdollisimman paljon fingering-vahvuisia jämälankoja, joita on erinäisistä projekteista jäänyt. Langat ovat pääasiassa Isagerin Alpaca 2:sta, Tukuwoolia ja musta on Wollmeisen Lacea.

Idea tähän huiviin lähti Astan neulomasta huivista, ja pitkä, suora huivi kaapistani on puuttunutkin. Päällystakkien väri kun on useimmiten musta, joten väriä sai ollakin, runsaasti.

Huivi on siis sileää neulosta, ainoastaan päissä on muutama sentti ainaoikeaa. Huivi saa siis ihan rauhassa rullaantua - ja rullaantuukin.

Keveyden ansiosta tämä ei paljon kaulassa tai kassissa paina. Saattaa päästä siis käyttöön jo kesälläkin. (Jos vanhat merkit pitävät paikkansa.)

Aurinkoista kevätsunnuntaita!

Kesä odotellessa...

Sain Kerän Jonnalta blogiyhteistyönä BC Garnin uutuutta Coloria neljä vyyhtiä. Ohjetta ei tarvinnut pitkään arpoa, näistä piti ehdottomasti neuloa Lena Tee. Sanoisin , että neulokaapa ihmeessä tekin tämä...

Kuvat: Jonna Hietala

 Malli: Lena Tee

Lanka: BC Garn Colori 137 g

Puikot: 2,75mm ja 3,25 mm

Tämä siis todellakin painaa vain 137 grammaa ja lanka on aivan upea yhdistelmä villaa, silkkiä ja pellavaa. Tweed saa pintaan ihanaa struktuuria ja lopputulokseen on vaikea olla tyytymätön. 

Vahvasti tuntuu siltä, että tämä toimii niin farkkushortsien kuin maksimekonkin kanssa. Pinta on myös sen verran tiivis, että voi kesähelteellä pitää ihan pelkästäänkin. 

Näitä voisi kyllä olla ainakin allekirjoittaneen kaapissa useampikin. 
Käykääpä Kerässä vähän tutustumassa malliin ja lankaan - tämä neuloutuu niin nopeasti, että helteet eivät pääse yllättämään...

Vihreä / kevät / sukat

Neuloin itselleni kevätsukat. Vihreästä Eden Cottage Yarnsin Temposta, joka sattumalta kiinnitti huomioni Kerässä. Ehti olla tovin kotonakin ennen kuin pääsi puikoille, kun mieltäni vaivasi ajatus väristä. Sopiiko vihreä edes minulle?

Malli: Oma perussukka 60 s

Lanka: Eden Cottage Tempo, väri Larch 70 g

Puikot: 2,25 mm

Lanka on erikoinen. Aloitin neulomaan 2,5 mm puikoilla, koska niinhän minä aina teen. Tai ainakin lähes aina. Hetken neulottuani päädyin purkamaan ja aloitin uudelleen kokoa pienemmillä. Kannatti. 

Ennen kastelua neulepinta oli myös todella ruma. Reikäinen ja epätasainen. Hetken jo mielessä kävi ajatus, että eikö tämän hintaluokan langan pitäisi olla edes hitusen parempaa... Onneksi kastelu teki ihmeen. Olisi oikeasti pitänyt ottaa ennen ja jälkeen- kuvat, ette kuitenkaan muuten usko. 

Sukat suunnittelin jo tekovaiheessa Converse- kenkien pariksi. Reilun joustinosuuden voi halutessaan taittaa ja siltikään se ei mene tennarien päälle. Tuotekehitystä parhaimmillaan. Sopii myös mielestäni hyvin mustien paksujen sukkiksien pariksi. 

Langassa on ihana tuntu. Ihan kuin se olisi silkkiä. Love it. 

Ihan kohta on jo kesä...

Big Yes for Light Trails

Ei näitä ohjeita ole ihan jonoksi asti. Siis sellaisia, jonka voisi neuloa useasti. Yleensä sen ensimmäisen (ja ainoan) jälkeen on sellainen olo, että Thank God It's Done. Suvi Simola on onnistunut Light Trails- ohjeensa kanssa niin täydellisesti, että ei voi kuin nostaa hattua. Kiitos Suvi! 
Luulen olevani melko lähellä täydellisestä neulepuseroa. Ehkä.

 Malli: Light Trails by Suvi Simola

Lanka: Malabrigo Sock, Persia, 272 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Lankana siis Malabrigo Sock. Joka on edelleen yksi maailman ihanimmista lankoista, sekä neuloa että pitää. Tai ainakin tämänhetkisen kokemuspohjan valossa. Persiaa värinä on ollut siis jo esillä tässä huivissa ja aiempi Light Trails on esitelty täällä. Ostin Kerästä viimeiset 3 vyyhtiä ja hyvin riitti. 

Kuvausassistenttina toimi puoliso, joten kuvakulmasta päätellen kuvasimme vanhaa kannettavaa ja modeemia. No, kuka näitä laskee. 

Kuvausvaiheessa neule on ollut jo tovin käytössä, joten siksi vähän ryppyä yms.

Neule siis aloitetaan neulomalla nuo olkapaneelit ensin ja niistä sitten poimitaan silmukat etu- ja takakappaleeseen. Ei SAUMOJA! Yhtään. Neulomisfilosofiani kiteytyy kahteen asiaan 1) paloista en neulo ja 2) en pura. Virheet toki puran, mutta lähinnä tämä tarkoittaa sellaisia hutineulomuksia. Eli ohje tai lanka on tosi syvältä, mutta sisulla se neulotaan valmiiksi ja siirretään kaappiin odottamaan, että siitä tulee kiva. Ei ole vielä koskaan tullut, mutta who knows. On sitä maailmalla huomattavasti oudompaakin tapahtunut.

Toisaalta Jonnan kanssa joskus visioimme Kerässä pidettäväksi sellaista vaihtokirppistä. Eli tuot sellaiset neuletyöt, jotka eivät olekaan itseä puhutelleet sinne ja jollekin muulle ne voivat olla juuri se juttu. Mielestäni aivan briljantti idea. Vai mitä mieltä olette?

Olen talvilomalla. Neulomisaikaa siis runsaasti, vaikka oikeasti pitäisi tehdä opinnäytetyötä. Matkustin pariksi päiväksi neulomaan kotikotiin ja lenkillä törmäsin lapsuuden leikkihoodeille. Kyseisessä ojassa on kasteltu sukka jos toinenkin. 
Nyt tyydyin kuvaamaan polulta. Nössö.

Palmikkoa...

Mielestäni Purl Soho julkaisee neuleohjeita, jotka osuvat ainakin meikäläiseen. Niin kuin tämä pipokin. Palmikoissa on jotain ihanan pehmeää ja malli on sellainen, että sopii tällaiseen hieman keskivertoa isompaankin päähän. Ja mikä parasta, pysyy myös hyvin päässä.

Malli: Traveling Cable Hat

Lanka: Drops Nepal, 110g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Resoriosuus on melko pitkä, joten pipoa on tarkoitus pitää resori taitettuna, mutta mikään ei estä pitämästä päässä ilman taitteluita. 

Tupsua arvoin pitkään, mutta koin parantuneeni 80-luvun tupsupipotraumoista, ja uskaltauduin lisäämään tupsun. Kannatti. Ilman tupsua pipo näytti päässäni lähes uimalakilta. Ei hyvä. 

Toim. huom. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että 80-luvun tupsupipoissa, tupsut olivat kokoa tuo pipo.

Lankana Nepal on todella lämmin, eikä tätä pipoa voikaan suunnitella pitävänsä pikkupakkasilla. Mittarin laskiessa yli -10 asteen pipon voi kaivaa esille, ja tämä on mitä mainioin asuste esim. pilkkiretkellä tuulisella järven jäällä. 

Charlotte Light Cardigan on muuten enää nappeja vailla. 
Ja kotiutin muuten Kerästä Malabrigon Sockia - Light Trails on jo puikoilla...