Lämpimiä ajatuksia...

Näiden säärystimien neulominen on kuulunut mun to-do-listaan aivan hävyttömän kauan. Tunikan tikuttamisen jälkimainingeissa päätin ottaa puikoista kiinni ja tehdä ne - vihdoinkin. Ihanat tulivat ja suoraan käyttöön. Saatanpa tehdä toisetkin, erivärisenä. Alkuperäisohjeesta otin ainoastaan mallineuleen, muuten kyseessä sellaiset improvisaatiotekeleet. Ihan inan pidemmät olisin saanut tehtyä, mutta epäilin, ettei mallineuletta saisi lopetettua oikean kohtaan, joten jätin riskin käyttämättä..

Alpaca Sox Legwarmers
Lanka: Regia 4-fädig 88 g
Puikot: 2½ mm

En harrasta talvisin minkäänlaisten välihousujen/sukkiksien käyttöä housujen alla, paitsi pilkillä. Näillä saan lämmitettyä sääriäni, jos ensi talvena tulee olemaan 100 astetta pakkasta. Tai jos ei tule, niin voin siltikin lämmittää sääriäni näillä.

Työn ohessa opiskellessa, on väistämättä tinkittävä jostain. Valitettavan usein se on läheisten näkeminen. Lämpimin ajatuksin päätinkin ilahduttaa kummityttöäni ja hänen pikkusiskoaan pipoilla. Pipomallina toimii lasipurkki seisomassa kulhon päällä... Varsinainen taidonnäyte!

From Norway with love - hat
Lanka: Wollmeise Twin 30g, Drops Fabel  
Puikot: 2½ mm ja 3 mm

Pipomallin inspiraationa toimi tuo Picklesin malli (suunnittelevat muuten superihania malleja). Neuloin pipon fingering-vahvuisesta langasta, joten lähinnä taas otin ohjeesta vaan mallineuleen. Toivottavasti ovat sopivan kokoiset. En uskaltanut kasteltuani lähteä juurikaan venyttämään, ettei näitä palauteta minulle jättisuuriksi todettuina... Lankana Wollmeisen Twin ja sydämet neuloin Drops Fabelilla, kaapin perältä löytyi juuri sopivat pienet nöttöset. Kaikki kannattaa aina säästää! Tai ainakin kaikki langat.

Nyt pitäisi tarttua koulutehtäviin. Puikoilla on jo uusi työ, huivi! Oho! Ainaoikeaa siis tulossa. Ja ehkä yhtä vauvanpeittoa jahka langat saapuvat. Edit. Oli pakko tilata lankoja, koska ei ollut sopivia värejä varastossa. Lomaviikollani lupaan järjestää sen arvonnan. Vihdoinkin! Kohta täällä on oikeasti visiteerannut 3000 kertaa joku, joten pitäähän tuota juhlia! Itse asiassa aina on hyvä syy juhlia. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin - oikein hyvää viikonloppua kaikille! 

And yet it moves...

Se on valmis. Feeling good.

Still light
Lanka: Drops Alpaca n.450g
Puikot: 3 mm

Oli todella neulomisen arvoinen, vaikka usko olikin koetuksella. Luulenpa, että tästä tulee tämän talven suosikkivaatetukseni. Ihana malli ja ihana lanka. Nyt pitää huokaista, ja tehdä vähän "kevyempiä" töitä hippasen aikaa. Ihailen ihmisiä, jotka ovat neuloneet useamman Still lightin, moiseen suoritukseen en usko kykeneväni, vaikka olisihan se ihana omistaa tunika jossain toisessakin värissä.

Välityökin valmistui. 

Elokuun viljaa
Lanka: Cascade Heritage 50g
Puikot: 2½ mm

Iikun malli on kaunis ja Cascaden Heritage lankana ihanan pehmeä jalkoihin. Lanka oli mulle uusi tuttavuus ja neuloessa päätin, että tästä langasta on ehdottomasti tehtävä itselle huivi. Joskus. Niin ihanan pehmeää se on. 

Nämä sukat tulivat ihan mun omia jalkoja lämmittämään! Lankaa jäi sen verran, että saatan tehdä toisetkin. Toisaalta harkinnassa on myös tehdä raitasukkia, kun noita eri kokoisia ja näköisiä fingering-vahvuisia nöttösiä olisi useampi lasipurkillinen. Jospa vaikka pukinkonttiin...

Tunikan jälkeen puikoille pääsi säärystimet. Ne ovat tämän(kin) syksyn hitti ja haaveilin niistä jo keväällä. En vain saanut aikaiseksi ja kesällä tuntui hölmöltä tikuttaa säärystimiä. Haaveilen ostavani syysnilkkurit tai sitten ne kauan haaveilemani nahkaiset talvi Converset ja niiden kanssa mä tarvitsen ehdottomasti säärien lämmittimet! 

Työkaveri näytti Juju-kerhon kuukauden kirjasta mainosta ja sellaiset neulotut sydämetkin olisivat varsinkin lahjapakettiin aivan ihania... Ei puutu kuin aivan tolkuttomasti vapaa-aikaa, jota ei tänä syksynä ei kyllä liiemmin ole. Muiden blogeissa valmistuu ihania kämmekkäitä, sukkia ja huiveja... Mä haluan ne kaikki eikä mulla ole aikaa!!!

Almost there...

Vietin viime viikolla syntymäpäiviä. Ei mitään suurisuuntaisia juhlia - tosiaankaan. Eikä mitään tasakymmeniäkään. Äiti ja isä tulivat kuitenkin käymään ja lahjoivat minut pitkään haaveilemallani esineellä... Oih ja voih, siinä se nyt on! 
Block on vihdoin meillä.

Kävimme äidin kanssa myös Ikeassa ja ostin vihdoin viimein kehykset tuohon Vilan paperikassiin. Bongasin idean jonkun blogista alkukesällä ja Vilan kassia säilötty siitä asti kirjojen välissä. Useampaan kertaan tässä välissä piipahdettu jo Ikeassa, mutta Miehen kanssa siellä asioidessa ei todellakaan päämäärättömästi haahuilla missään kehysosastolla vaan mennään eteenpäin kuin merijalkaväki konsanaan...

Tämä slogan olisi hyvä pitää aina mielessä. Juuri siksi tämä taulu pääsi paraatipaikalle television päälle. Eräänlainen mantra tai meditaatioharjoitus - tai ainakin pieni muistutus.

Ihanan kesäiset säät ovat vain jatkuneet. Työmatkapyöräily on varsin mukavaa kun aurinko paistaa - selkeästi mukavampaa kuin vesisateessa. Iltaisin on silti ihanaa sytyttää jo kynttilöitä... En ikinä selviäisi kevääseen, jos en saisi polttaa kynttilöitä. Takka olisi vielä ihana lisä, mutta kerrostaloasujana on tyydyttävä näihin...

Niin ja sitten se Still light - still going on. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Neuloin välillä hihat ja taskut. Osin syystä, että kyllästyin siihen tikuttamiseen, osin siksi, että halusin nähdä, minkä verran minulle jää lankaa helman loppuun saattamiseen. Haluan tunikasta polvimittaisen, jos vaan suinkin jaksan neuloa. Haluaisin tunikan olevan sen pituinen, että voin laittaa sukkikset alle ja silti huolimatta kumarrella ilman kiusaantuneita tilanteita. 

Lankaa jäljellä vielä 2 koko kerää ja mittaa taitaa olla taskujen alapuolelta joku 15 cm. Kymmenen kerää ostin, joten todennäköisesti jää kuitenkin vähän yli. Saattaa hyvinkin valmistua ennen deadlinea, jos jaksan työpäivien jälkeen neuloa ahkerasti! Seuraavaan projektiin katselinkin jo Cascade Ecological Woolia... 

Postista tipahti tällä viikolla myös Interweave Knitsin syysnumero. Hmph - kuvaa ehkä parhaiten ensivaikutelmaani ohjeista. Ensimmäisen pikaselailun jälkeen olo oli sellainen, että eihän tästä voi neuloa mitään. Myöhemmin selatessa on löytynyt pari, jotka saattaisin haluta tehdä. Kolmannella lukukerralla saatankin jo nähdä jonkun kivan neuleen, kunhan osaan hahmottaa neuleen jonkun muun värisenä kuin ohjeessa. 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille teille!

Välillä työtä ja välityötä..

Taisinpa kertoakin teille jo aloittavani lankavarastojen tyhjentämisen luomalla vihdoinkin silmukat Still light - tunikaan, jonka lankat sekä ohje ovat marinoituneet kaapissa riittävän pitkään... Tällainen vahvasti puuduttava satametriä pitkä tunika 3½ millin puikoilla onkin juuri sopivaa neulottavaa melko kiireisessä arjessa, tasapainoillessa työn ja koulun (tai lähinnä niiden tehtävien) välillä. Tuntuu, että aina kun ehtii puikkoihin tarttua saa aikaiseksi ehkä kaksi kerrosta ja ehdin valmistuakin ennen kuin tunika valmistuu....

Deadlineja rakastavana ihmisenä päätinkin, että tunikallehan määrätään valmistumispäivä! Muuten kyllästyn tuohon koko projektiin ja pikaistuksissani saatan jopa purkaa sen, vain päästäkseni aloittamaan jotain uutta ja ihanaa. Ja koska en harrasta keskeneräisiä käsitöitä, en voi aloittaa mitään isompaa ennen kuin tämä on valmis, siksi tuo hävittämisen mahdollisuus leijailemassa. 

Pidän viimeisen kesälomaviikkoni viikolla 39. Lähdemme Miehen kanssa parin päivän reissulle silloin ja tunikan on oltava valmis silloin. Piste. Tunika on valmiina mitä mainioin matkaneule, eri alaosilla saan muokattua kokonaisuutta paljon. Ja pikku reissulle kun ei kannata ruumaan laitettavasta matkalaukusta maksaa. Useita kärpäsiä lyötävissä aikataulussa valmistuessaan.

Viimeaikaiset näkymät...

Oikeasti on varsin opettavaista aloittaa lankavarastojen tyhjentäminen sieltä tylsimmästä neulomuksesta. Olen pitkään haaveillut tunikasta, mutta aina olen kuitenkin aloittanut jotain mukavampaa... Nyt on sitten jäänyt ikään kuin luu käteen... Kuvissa huomaa edistystä kuitenkin tapahtuneen, omaksikin ihmetykseksi. Oikeasti olen jo taskujen silmukatkin siirtänyt apulangoille. Hienoa!

Välillä on ollut kuitenkin pakko tehdä jotain muuta. Eli eräissä tapauksissa (kuten tässä) saa ottaa välityön välttääkseen karikkoja. Siihen ratkaisuksi saapuikin Iikun suunnitelemat Elokuun viljaa - sukat. Kaapeista löytyi ihan samaa lankaakin, joten ei muuta kuin puikoille. Aivan massiivisia kyllästymiskohtauksia ei ole tullut, koska sukka "vasta" tässä vaiheessa...

Malli on kyllä ihana ja niin on lankakin - molemmissa töissä. Dropsin Alpaca ja Cascaden Heritage ovat uusia tuttavuuksia mun puikoilla, ja ainakin neulontatuntuma on ihana. Syksyistä loppuviikkoa teille kaikille!

Yksinkertainen on useimmiten kaunista...

Niin se vain on. Useimmiten yksinkertainen on kaunista. Pähkäilin kurpitsan värisen Väinämöisen kanssa pitkään sukkamallia. Lanka on ostettu ihan omaan käyttöön ja viime postauksen sukkavajeen tullessa puheeksi, päätin ottaa härkää sarvista. Lanka päätyi vyyhdiltä kerälle alta aikayksikön, vaikka sirkansääretkin kertaalleen lahosivat. Mallia etsin kirjoista ja Ravelrystä sitten ikuisuuden, kunnes päätin, että tämä lanka ei kaipaa kuvioita osakseen.

Malli: Basic Ribbed Socks
Lanka: Väinämöinen 65 g
Puikot: 2,25 mm

Näistä tuli ihanat, en jaksanut edes mitään kostutella vaan ihan suoraan käyttöön. Pimeänä syysaamuna kun kiskaisee nämä jalkaan niin piristyy taatusti! Taidanpa tehdä samalla mallilla Miehillekin sukat. Ehkä. 

Kummityttöni aloitti esikoulun. Nyt jo! Juurihan vasta oli ristiäiset... E tykkää pitää legginsejä, kuten varmaan kaikki pikku tytöt, joten päätinpä sitten tehdä säärystimet. Aamuisin voi olla jo viileää ja nämä on helppo sujauttaa legginsien päälle.

Malli: Sadler's Wells
Lanka: SMC Baby Wool, 50g 
Puikot: 3 ½ mm

Lankaa en ole ostanut, onneksi! Tosin tämän ostoksen myötä "joudun" lankaostoksille varsin pian... Voi, mitä ihanuuksia! Saan aloittaa kirjasta neuleohjeen heti kun olen saanut yhdet villapaitalangat kaapista tuhottua. Huoh, ihan tyhmä sääntö, mutta itsepä oon keksinyt. Moskovan MM-kisat saivat siis kisastudioon seurakseen Still lightin, vihdoin ja viimein. Veeraa ku Veeraa, kuitenkin.

Sisustusvimma on jatkunut, pienimuotoisena kylläkin. Käydessäni noutamassa kirjan Akateemisesta, piipahdin odotellessani Miehiä halpakauppa Tigeriin. Sieltä löytyi kaikkea pientä kivaa kotiin, kuten nämä.

Pieni söpöliini

Olen silmälasi-ihminen. Makuuhuoneessamme sijaitsee kelloradio, tai pikemminkin sarastusvalovehje, jonka näyttö on sellainen haalean sininen ja vekotin sijaitsee vuoteen toisella puolella. En siis näe yöllä kellon aikaa, ellen nouse istumaan ja siirry lähemmäs tuijottamaan silmät sirrillä. Ratkaisuksi pieni söpöliini siirtyi minun yöpöydälleni ja taas näkee kellon ajan. Tosin Mies valittaa, että tämä tikittää liian äänekkäästi...

Keittiöön kello - tai kouluun

Tämä löytyi keittiöön ja on varsin ihana. Tämäkin tikittää melko äänekkäästi, mutta eipä haittaa. Kuullaanpa ainakin, miten aika juoksee!

Ai, niin tällainen ihanuus saapui postitse. Voitin Meijun blogin arvonnasta nämä kerät. Voi, sitä ilon määrää, kun postista tulee ihanaa lankaa, eikä ole itse sitä ostanut! Näistä tulee luultavasti pipo - näyttävät taatusti hyvältä pipona.

Ensin pitää aloittaa opinnot, saada tunika valmiiksi ja hurjan paljon kaikkea muutakin... En anna asian haitata. Kaikki ajallaan - tai eri järjestyksessä! 

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille teille ja tervetuloa uudet lukijat sekä satunnaiset seuraajat! Blogissa vierailtu sen verran tiheään, että pitää varmaan organisoida kohta jotain happeningiä sen tiimoilta...

Pitsineuletta...

Pitsineuletakki on valmis. Huh! Hieno tuli, mutta pieniä sovelluksia tein. Taas. Ja olihan siinä kaavion seuraamista taas kerrakseen, mutta oli kyllä sen arvoista. 

Klassinen poseerauskuva - huomaa sormenjälkitunnistus peilissä...

Debbie Blissin Eco Baby on varsin pehmoinen lanka. Mukavaa neuloa ja varmasti miellyttävä päälläkin. Ostin lankaa 8 kerää Stockan alennusmyynnistä -50%-alennuksella ja 10 grammaa jäi jäljelle! Eli melko hyvin sovellettu... 

Kuvaaja ehti omalta koneeltaan nanosekunniksi kuvaamaan äitiä...

Alkuperäisohjeessa oli pidemmät hihat eikä resoria, mutta hihoista oli tulossa hieman liian löysät, jos olisin noudattanut ohjetta. Tai siis noudatin ja neuloin yhden hihan ihan vaan todetakseni, että: "Juu, liian löysä..." 
Kavensin hieman enemmän kuin ohjeessa pyydettiin ja neuloin resorin. Istuvuus parani ja kaikki (=minä) ovat tyytyväisiä. Ohjeen neule oli neulottu bambu-jakki-sekoituslangasta, joten meikäläisen puuvillavalinta käyttäytyy tietty hieman eri tavoin. Halusin neuleesta hieman löysähkön, mutta kuitenkin istuvan kesäneuleen, jota aion käyttää niin sortsien kuin hameenkin kanssa. Uskon onnistuneeni!

Malli: Lace Cardigan
Lanka: Debbie Bliss Eco Baby 390g
Puikot: 2,75 mm ja 3,25mm 

Säärystin on jo puikoilla. Nyt kaipaan melko aivotonta tikuttamista, ja nopeaa valmistumista. Ei ohjeenlukua eikä silmukkamerkin siirtelyä! Just knitting.
Blogeissa näkyy ihania syksyisiä malleja ja Ravelryssakin ihania uusia ohjeita. Kouluni alkaa ensi viikolla ja veikkaan, että meikäläinen ei nyt aloita mitään massiivisia neuleprojekteja vähään aikaan... Ehkä. Jotain pientä, minkä voi säilöä kassiinsa taukoja ja bussimatkoja varten... Työmatkat aion kyllä jatkossakin pyöräillä, kunnes pakkaset saapuvat -saan kaiken aina menemään ihan fanaattiseksi... Kai mä sotkotan pyörälläni talvenkin naama hyhmässä metristen kinosten keskellä. Paljon mahdollista.

Postia Saksasta - Hups..

Näistä voisi tehdä jokuset ihanat sukat. Ihan vaikka vaan itselleni. Omassa kaapissa kaikenmoisia kauhtuneita ja nyppyisiä sukkia, vaikka aika monet tulee vuodessa neulottua. Kai sitä voisi edes yhdet jättää omaankin kaappiin! 
Perjantaina on mun viikon ainokainen vapaapäivä. Kauhean paljon pakollista ohjelmaa kasautunut sille, mutta vakaa aikomus olisi ehtiä olla mun neulomisnojatuolissa uuden neulomuksen kanssa ainakin pari tuntia, ihan hissukseen.

Sisustusta Ikean tapaan

Kävin viikko sitten siellä Ikeassa, kun täälläkin sitä mainostin. Ostoslista puhelimessa, Mies mukana ja klo 19.00 jälkeen perjantai-iltana. Hermot piti ja kaikkea kivaa saatiin kotiin. Mä pidän laadukkaista huonekaluista, mutta mun mielestä ei ole ollenkaan väärin sisustaa kotiaan Expeditillä. Varsinkaan, jos sattuu vielä tykkäämään sarjasta!

Lp-levyille mitä mainioin säilytysratkaisu

Nuo laatikostot olen joskus ostanut jostain FB-kirppikseltä pilkkahintaan. Tietenkin. Nyt niihin sai kivasti mm. sukkapuikot järjestykseen. Hyllynkin kokosin lauantaiaamuna näppäränä tyttönä sillä halvatun pakkauksen 2 cm pitkällä avaimella, koska meidän kaikki akkukäyttöiset työkalut olivat joko työmaalla tai autotallissa. Suutarin lapsilla ei tosiaankaan ole kenkiä... 

Paikka kaikelle ja kaikki paikallaan

Ja aika paljon meni kierrätykseen ja roskikseen. Askartelutavarat saivat oman lootan, samoin valmiit käsityöt. Alalaatikoihin piilotin DVD-levyt, joista on tullut sellaisia nykypäivän VHS-kasetteja. Ei niitä kukaan katsele, mutta koska tilaa oli niin saivat vielä jäädä. Tosin heti lauantai-iltana Poika tuli kysymään, missä on se ja se DVD... Yllätys. 

Pyöröpuikot ja virkkuukoukut muuttivat tähän ihanaiseen synttärilahjarasiaani

Olen oikeasti kyllä sisimmässäni järjestyksen ihminen. Äitini ei tätä taida uskoa, mutta tätä suursiivousta helteisenä päivänä suorittaessani huomasin, että en ole ollenkaan sellainen homssantuu, mitä on annettu ymmärtää. Olen esimerkiksi sen suuremmin ajattelematta järjestänyt lankani kuiduittain laatikoihin. Villalangat, puuvilla, langat, villasekoitelangat, alpakat jne. Ei kai nyt sellaista tekisi, jos olisi läpeensä sotkuinen ihminen. 

Keittiön pöytämme on se kauhea venetsialaisruokailuryhmä, jonka ääressä lähes kaikki 80-luvulla lapsuuttaan viettäneet ovat keikkuneet ainakin kerran sillä seurauksella, että hampaat menivät huulen läpi, kun leuka kopsahti pöytään. Karua, mutta totta! Meidän keittiön on vaan niin pieni, etten aio ostaa tänne mitään muuta ruokapöytää. Seuraava ostetaan vasta hamassa tulevaisuudessa sinne isoon keittiöön. Oli siis tuunattava vanhaa.

Maatuskavahakangasta Jyskistä ja teippikiinnitys

Tämän jutun näin Pinterestissä, tosin siinä oli ommeltu kuminauhat kulmiin, mutta ei ole mun juttu tuo ompelu. Alkuperäisenä ideana oli nitoa liina kiinni, mutta eihän edes tuolla hc-niittipistooli, joka taustalla istuu Anna-lehden päällä, pysty tuollaiseen huonekalulevyyn. Oli otettava käyttöön Plan B, joka näin tarkemmin ajateltuna oli ihan hyvä idea, koska mä saatan kyllästyä tuohon kuosiin jossain vaiheessa...

Kangasta Ikeasta ja nitoja = valmis

Tuolien verhoilu sujui mainiosti sen nitojan kanssa. Suurin homma oli repiä vanha kangas niitteineen alta pois! Kangas maksoi 8,05€ ja sitä jäi vielä neljän tuolinkin jälkeen yli, joten ei harmita, vaikka tähänkin kyllästyisi.

Kyllä mulla on neulomisjuttujakin! Tällainen on puikoilla ja vietämme illat aika tiiviisti yhdessä. Toivottavasti pääsen kohta esittelemään tätä valmiina. Seuraavat neljä viikkoa tämä viikko mukaan lukien vietän yhden viikottaisen vapaapäivän ilman töitä tai koulua, joten ihan mahdottomasti ei ehdi neuloa...

Järjestyksestä puheen ollen. Tänään luin, miten Ankkalammella on kuvattu langat Ravelryyn ja mun haaveena olisi tehdä sama homma... Olisi huippua, jos Ravelrykin olisi järjestyksessä!