Oljenkorsi

Jokainen on varmaan huomannut uuden Eiran langat- lehden ilmestymisen? Siinä julkaistiin Sannan suunnittelema aivan ihana kämmekkäiden ohje. Pakkohan se oli saada puikoille. 

 Malli: Korsi Eiran langat 1/2014

Lanka: Malabrigo Sock 37g

Puikot: 2,5 mm

Mallineuleen oppii nopeasti ulkoa ja nämä valmistuvatkin yhdessä hujauksessa. Mallineule tekee kämmekkäistä joustavat, joten pysyvät hyvin kädessäkin. Ajattelin näitä ensin lahjaksi, mutta nämä mätsäävätkin niin hyvin aiemman postauksen pipoon, että no can do. Jäävät neulojan käsiin. 

Tällä hetkellä puikoilla on yksi joulujuttu, mutta pikkuisen houkuttelisi duunata tällä mallineuleella sukat. Will see. Jos ei tänä vuonna niin ehkä ensi vuonna. Tässä olisi kuitenkin jonossa se miesten villapaita, pipo, tumput jne. 

On muuten ihanat kädessä näin koneella istuessakin. Mulla on joku kylmiensormienoireyhtymä, joka aktivoituu tietokoneen lähettyvillä, joten näille on oikeasti paljon käyttöä. Meillä on myös sisällä aika koleaa näin kaukolämpöverkossa olevaksi kerrostaloksi. Makkari +17, olohuone asteen enemmän. Jostain luin, että ihminen tottuu viikossa asteen pudotukseen. Minä en ole tottunut tähän 12 vuodessa. 

Huomenna on Miehen syntymäpäivä. Olin lahjan etsinnässä vähän turhan myöhään liikkeellä, joten se ei saavu perille huomiseksi. On siis leivottava. Mokkapaloja - Miehen herkkua. Ensin on tosin pestävä uuni, koska siellä on jotain pohjalla. Sitä ennen on kirjoitettava tiivistelmä ravintolisistä ja kehittämistehtävän raportti. Olisipa mahdollista neuloa ja kirjoittaa samaan aikaan. Sellainen vapaapäivän vietto kuullostaisi huomattavasti paremmalta....

The lanka

Olen vahvasti sitä mieltä, että Malabrigo Yarnin Sock on ihanimpia lankoja, joista olen neulonut. Ja olen neulonut aika monia lankoja. Kaiken lisäksi vyyhdissä tuntuu olevan jotenkin enemmän 400 metriä kuin muissa... 

Ostin lankaa 3 vyyhtiä. Olen neulonut niistä Pendulumin, kaulurin ja nyt tämän pipon. Ja lankaa on vielä. 

Malli: Glashutte hat

Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 57 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm 

Tämä on ensimmäinen neulomani tupsupipo. Tupsu aiheutti melkoisesti päänvaivaa, koska olin alkuun vakaasti sitä mieltä, että tupsut kuuluvat 80-luvulle ja olen jo kerran ollut siellä, joten kiitos, mutta ei kiitos. Mutta. Viime viikolla Kerässä Irina kysyi, että aionko tehdä pipoon tupsun. Ajatus jäi kytemään ja kas, tässä sitä ollaan. Tupsu pipossa ja takki käännettynä! 

Kyllästytte varmaan tähän lankahehkutukseen, mutta pipolankana(kin) tämä on erityisen toimivaa. Pehmeys saa tällaisen superherkkäihoisen lähes liikuttumaan. Ei kutinaa, eikä pipon hinkkaamista edestakaisin niin, että lopputuloksena on kirkkaanpunainen otsa ja lievästi tupeerattu kampaus. I'm in love, deeply.

Pipoja ei ihmisellä voi olla liikaa. Ainakaan näillä leveysasteilla. Oikeasti. 
Lämpöistä ja merinovillaista viikonloppua kaikille - stay warm!

Kirjoneulepipo

Kirjoitin tämän postauksen jo kerran, mutta blogger ei suostunutkaan tallentamaan eikä julkaisemaan sitä. Raivostuttavaa, ja sen seurauksena kirjoitus saattanee jäädä lyhyeksi. Yksi mokaa niin kaikki kärsii...

Aiheena on kuitenkin kirjoneulepipo eikä Bloggerin toimimattomuus. Tämä ohje on ollut mielessäni jo pitkään, mutta nyt tämä massiivinen talveenvalmistautumisoperaationi sai aikaan tämän pääsemisen puikoille. Pettymään en joutunut.

Malli: Green Memories

Lanka: Regia 4ply, Väinämöinen ja Isager Alpaca2 yht 51 g

Puikot: 2 mm, 2,5 mm ja 3 mm

Pipoa neuloessa tutustuin ensimmäistä kerran tubular cast-on -luomistekniikkaan. Sopii kyllä mainiosti varsinkin pipojen resoreihin. Lopputuloksena on siisti ja sopivan napakka, mutta silti joustava resori. Tosin vaikka neuloin pipon koossa L, resori on ehkä aavistuksen tiukka omaan päähäni. Blokkaamalla toistamiseen luultavasti korjaisin ongelman, koska ensimmäisellä kerralla en venyttänyt resoriosuutta yhtään. Ohje kielsi, ja kerrankin tottelin. Virhe...

Pipoja ei näemmä ihmisellä voi olla liikaa. Tai voi, mutta en suostu tajuamaan asiaa. Onneksi lähipiiriin kuuluu monta muutakin pipon käyttäjää. Koko suvun talvi on pelastettu. Juonipaljastus: Neulon jo uutta pipoa... Ja kyllä, olen neulomisaddikti. Enkä edes halua parantua. Anarkistineuloja. 

Suosittelen teitä muitakin testaamaan ohjetta, minä visioin jo sellaista kokonaan harmaan eri sävyin tehdystä versiosta. Toimisi taatusti. Ohjeessa on myös ranteenlämmittimien ohje, joka sekin haluaa puikoille. Ja siihen saa tuhlattua ne loputkin jämät.

Mukavaa viikonloppua lukijat! Iltapäivälehti kertoi tämän viikonlopun olevan viimeinen lämmin viikonloppu. Toivottavasti kuitenkin tarkoittivat kuluvan syksyn viimeistä. Aion joka tapauksessa neuloa. Sisätiloissa. Kotona ja Kerässä. Just ihan parasta. 

Pienten jalkojen lämmittimiä...

Veljeni tytöt tykkäävät pitää säärystimiä legginssien ja sukkiksien kanssa. Ajattelin sitten, että kumpikin saa jouluna paketista sellaiset, koska tähän asti ovat käyttäneet yksiä ja samoja. 3- ja 7-vuotias. Nyt ei tarvitse enää kinastella kumpi saa pitää säärystimiä, jatkossa on molemmille omat.

Malli: Oma

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen 28 g

ja Malabrigo Yarn Sock 7 g

Puikot: 2,5 mm

Nämä ovat koululaiselle. Väiskiä jäi sukistani yli sen verran, että riittivät juuri tähän projektiin. Yksivärinen lanka tasoittaa resorissa muuten melko värikästä lankaa. Pintaneuleena 3 o, 1 n joustin, joka pitää säärystimen sopivan napakkana ja vältytään toivottavasti säärystimen valumiselta nilkkaan.

Nämä ovat pikkusiskolle. Lankana Baby Cashmerino on mitä ihanin vaikka ihan paljaallekin iholle, mutta konepestävyys on se suurin plussa tällaisissa helposti likaantuvissa asusteissa. Valitettavan usein käsinpestävät jäävät käyttämättä, kun niitä varjellaan ja säästellään pidettäviksi vain erityistilanteissa. Yhtäkkiä huomataankin, että jäivät sitten pieneksi..

Malli: Legwarmies by Alana Dakos 

Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino 

Puikot: 3,5 mm

Mallineule oli tuollaista simppeliä. Harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä toimii aina. Olisin voinut tehdä tuollaiset itsellenikin, jos lankaa olisi ollut enemmän. 

Case Teinille villapaita on jo alkumetreillä. Ohje valittu ja hyväksytty hankkeen tilaajalla. Tänään kävin Kerässä pikaisesti töiden jälkeen, mutta tilaajan haluamaa väriä ei löytynyt. Tai ainakaan aran-vahvuudessa. Tässä ei ole varaa omiin sovelluksiin, tilaaja on herkkäihoinen sekä erityisen tarkka väreistä. Projekti voi helposti kaatua toteuttajan sooloiluihin. 

Mietin tässä, että tilaisinko paitaan langat vai miten tässä etenisi... Ensimmäinen mies-neule ei saa minua innostumaan mistään neulon-tätä-ihan-eri-vahvuisesta-langasta-hommasta. Cascade 220 olisi aina varma valinta. Taidan jättää tätä vähän mietintään. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin lukijat! Pysykää linjoilla ja viettäkää rentouttavaa viikonloppua...

Vanttuut vai tumput...

Lapseni puhuu tumpuista, minä vanttuista. Lapseni on elänyt lähes koko ikänsä Pirkanmaalla, kun taas minä olen elänyt ensimmäisen puolikkaan tämänhetkisestä elämästäni Satakunnassa. Murre-eroja.

Lapsi pyysi siis neulomaan tumput, kun säät viilenivät. Minäpä tein sitten työtä käskettyä, ettei ainokaiseni sormet jäädy kylmillä ilmoilla.

Malli: Oma

Lanka: Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK

ja Lang Yarns Novena

Puikot: 3,5 mm

Molempia lankoja oli jäänyt aiemmista projekteista, joten kaupoille ei tarvinnut lähteä. Turkoosi Novena toi tumppuihin mukavasti särmää, ikuisen harmaan rinnalle. Lapsi oli tyytyväinen tuotokseen, vaikka kommentoikin tumppujen näyttävän jättiläissuurilta. No, niitä pitävät kädetkin ovat vuosien varrella hieman kasvaneet...

Eivät nämä varmaan kauden viimeisiksi jää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Saattavat siis unohtua jonnekin... Toisaalta haluaisin neuloa itselleni sellaiset ihanat fair isle- lapaset. Eli tästä voi päätellä, että lapasflow'kin olisi saavutettavissa. Rankalla harjoittelulla. Ei tässä kuitenkaan kannata lähteä vielä suuremmin huutelemaan, voi hyvin olla, ettei niitä lapasia vielä tänä vuonna itselle neulota. Lapsi nimittäin heitti uuden toiveen, joka melkein kaatoi äiti-ihmisen. 

"Voisit neuloa mulle villapaidan."
"Whaaat... Millaisen?"
"No, sellaisen perusvillapaidan. Ne on lämpimiä. Voisin pitää sitä ja t-paitaa takin alla talvisin."
"Okei."

Tässä vaiheessa suurinpiirtein hyperventiloin nojatuolin nurkassa, enkä pystynyt enää sanomaan mitään. Mitä ihmettä. Onkohan se nyt jotenkin aikuistunut ja tajunnut, että villa on parasta, mitä maa päällään kantaa? Onko sillä nyt joku sairaus, jonka oire on vilun tunne? Miten mä ikinä saan jonkun L/XL-kokoisen villapaidan valmiiksi? Sen pitää kuitenkin olla musta tai harmaa, ja pelkkää sileää... Miten tästä edetään? 

Olen sittemmin selannut Ravelryä paniikissa etsien jotain perusraglan-ohjetta, jota ei ainakaan tehdä fingering-vahvuisesta langasta. Väristä ei olla vielä juteltu. Neulon nyt ensin vähän kauluria ikään kuin sulatellakseni tätä. On se vaan ihanaa, ja siksipä minun on tartuttava härkää sarvista. Once in a lifetime opportunity. En mä voi tätä mahdollisuutta laiskuuttani sössiä. Mä neulon sen paidan. 

Johtopäätös: "Tumpuista on yllättävän lyhyt matka villapaitaan..."

Ilon sukat...

Kun Kerään saapui Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Viikonloppu, niin ostettavahan sitä oli. Ja ihan omiin sukkiin. Syksyinen mieli kaipaa pientä väri-ilottelua.

Ohje: Oma 80 s

Lanka: Väinämöinen 72 g

ja Regia 4ply 21 g

Puikot: 2,5 mm

Yksivärisellä Regialla sai mielestäni kivasti rytmiä sukkiin. Väiskin kauniit sävyt erottuvat paremmin, kun on vähän kontrastia. Sukista olisi voinut tehdä vielä pidemmätkin, mutta en ollut ihan varma langan riittävyydestä, joten siksi tämä pituus. Joka on hyvä sekin. Varpaista varteen sukissa lanka menisi tietenkin juuri nappiin, mutta olen sen verran konservatiivinen, että neulon sukkani sukkapuikoilla ja varresta varpaaseen. Varmaan lopun ikääni. 

Näillä sukilla kelpaa ilotella synkkinä päivinä. Väiskin värisävyistä tulee ainakin minulle päällimmäisenä mieleen juuri ilo. Iloiset värit, iloiset sukat ja iloinen ihminen. Yksinkertaista, eikö. 

Sukkia kuvatessa aurinko paistoi ihanasti parvekkeelle. Toivottavasti sukkiin tarttui noita auringonsäteitä, ikään kuin varastoon talven varalle. Sumuisiin aamuihin. Päiviin, jolloin aurinko ei näyttäydy lainkaan.

Lankaa jäi vielä sen verran, että niistä saa ekaluokkalaisen sääriin sopivat säärystimet. 

Aika moni joululahjakin alkaa olla jo valmiina. Melko aikaista hehkuttaa, mutta joulukuussa mieli kiittää kaikista etukäteen tehdyistä.

Sukkaflow jatkukoon. Isommat projektit vasta suunnitteluasteella...

Värikästä viikkoa lukijat!

Talveen valmistautuminen

Olen ehdottomasti kesäihminen. Talvella minulla on pääsääntöisesti koko ajan enemmän tai vähemmän varpaat jäässä. On siis järkevää valmistautua jokavuotiseen koitokseen neulomalla villasukkia. Ja paljon. 

Malli: Oma 56s

Lanka: Regia 4ply ja paria jämälankaa 

Puikot: 2,5 mm

Regian 4ply-sukkalanka on luottokaverini. Nämä muuten ovat mitä mainioimmat tennareiden lämmittäjät talvella. Istuvat jalkaan kuin nakutettu, joten eivät aiheuta tennareissakaan mitään rullaantumis/hiertymisefektiä. I like. Ja Regia kestää hyvin kengissä.

Useat kanssaneulojat eivät pidä sukkien neulomisesta. Minä taas suorastaan nautin. Sukkia neuloessa pääsen oikeasti sellaiseen tilaan, jota kai viisaammat kutsuvat flow'ksi. Mielestäni täydellisesti jalkaan istuva sukka on myös sellainen superonnistumiskokemus. Toivottavasti joku lukija tajuaa pointtini, etten vaikuta ihan höynähtäneeltä...

Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään täydellisesti istuvaa sukkaa perheen miesten jalkoihin. Osasyynä saattaa olla jättimäinen jalan koko, joka estää flow'n saavuttamisen tai edes siihen pyrkimisen. Suurin syy taitaa olla kokeiluhaluttomat asiakkaat. Itselle neuloessa sukkaa on helppo sovittaa, mutta miehet eivät tuota sovittamista näe niin oleellisena.

Toivottavasti sukkia syntyy muidenkin puikoilta. Täällä siirryttiin lapasiin, kun jälkikasvu ilmoitti, että olisi syytä saada NOPEASTI uudet lapaset. Talvi tulee. Mainitsin kyllä aiempien katoamisesta, mutta ei hukkaamiselle kuulemma mitään itse voi. Vahinkoja sattuu. Huolellisuudella ei siis aiempien luulojeni mukaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

Pääasiana pidän kuitenkin arvostusta. Sitä, että 15-vuotias teinipoika haluaa juuri ne neulotut tumput. Hukkuvat sitten tai eivät. Minä neulon lisää. <3